[16] Ajatuksia aiheesta, että mitä mahdollisesti kuoleman jälkeen

Kristinusko väittää, että kuoleman jälkeen ihmiset jaetaan kahteen osaan. Toiset pääsevät ikuiseen autuuteen, taivaaseen, laulamaan kyllästymättä ikuisesti kiitos- ja ylistyslauluja jumalalleen. Toiset taas joutuvat ikuiseen kidutusrangaistukseen helvettiin ja lopullisesti eroon jumalasta. Minun on vaikea uskoa, ikuisen rangaistuksen olevan missään tilanteessa oikeutettu äärellisistä rikkomuksista. Kristinusko käytännössä väittää, että jos yksilöllä on "uskomisbitit" aivoissa oikeassa asennossa, niin yksilö pääsee ikuiseen euforiaan ja välttää ikuisen kidutuksen.

Jos tavallisella kaupunkilaisjärjellä ajattelee kuolemaa, ihmisruumis hajoaa haudassa tai polttouunissa, ja ihmisen tietoisuus sammuu olemattomiin, tilaan, jossa se oli ennen niiden sukusolujen kehittymistä, joista hän hedelmöityksessä alkoi kehittyä. Toki rajan voisi tarkemmin vetää siihen, kun sikiön tietoisuus "alkoi", mutta se nyt tässä ei ole niin olennaista. Jos ateismi on totta, niin näinhän se menee. Ainakaan ruumiimme ei näytä selviävän kuolemasta.

Jos taas persoonallinen Jumala ja/tai jumalia on olemassa, on tietysti edelleen se vaihtoehto, että sielumme ja tietoisuutemme eivät pelastu kuolemalta (esimerkkinä Uuden testamentin saddukeukset). Vaikka meistä olisi "ikuisuudessa" tai "taivaassa" täydelliset kopiot, jotka eivät kokisi kuolemaa, pelastaisiko se sitten meidän omat, tämänpuoliset tietoisuutemme? Vaikea sanoa. Identtisillä kaksosillakin on omat persoonansa ja tietoisuutensa.

Hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa, New Age ja teosofia -piireissä uskotaan karman lakiin ja jälleensyntymisiin. Näin tekemällä tämä maailma, joka tuntuu olevan kuin suuri sielujen mielisairaala, oikea epäoikeudenmukaisuuden ruumiillistuma, väännetään opillisesti oikeudenmukaiseksi paikaksi. Friedrich Nietzsche toteaa Antikristuksessa, että kristinusko lupaa kaiken, muttei pidä mitään. Buddhalaisuus taas ei lupaa mitään, mutta pitää kaiken. Tämä onkin ateistin kannalta aivan oikea oivallus. Buddhalaisuudessa halutaan jälleensyntymisistä eroon ja Nirvanaan, sammumiseen, ja ateistin kannalta katsottuna näin juuri käykin, tosin niitä jälleensyntymisiäkään ei hänen kannaltaan ole ollut olemassa.

Olen itse aiemmin karsastanut eetillistä karman laki-oppia ja jälleensyntymisoppia, mutta olen nyt viime vuosina suhtautunut niihin huomattavasti suopeammin. Olen ajatellut, että tarvitsemme ehkä monta elämää oppiaksemme läksymme tästä maapallosta, ennen kuin menemme mahdollisesti kohti uusia seikkailuita.

Jos edes suunnilleen kristinuskon kaltainen tai muu persoonallinen Jumala kuitenkin on olemassa, minusta tuntuu, että se, pelastuuko ihmissielu kuolemasta, on jollain tavalla kytköksissä siihen, pystyykö Jumala (tai jumalat) näkemään nyt suoraan meidän päämme sisään, - näkeekö hän joka hetki tunteemme, ajatuksemme, tekomme ja niin edelleen. Jos taas Jumala (tai muut "korkeammat" voimat) eivät näe aivojemme sisään, tai, näkevät sinne epäsuorasti vain sillä perusteella, että tietävät kaiken (kulloisetkin tunteemme, ajatuksemme jne.) etukäteen, näyttää siltä, että olisimme vain kenties itsemme kopioita, joiden tietoisuuksien on määrä sammua kuolemassa lopullisesti.

Spekuloin vielä tilannetta, että jos Jumala, jumalat tai muut "korkeammat" Voimat
näkevät , kuulevat ja tuntevat suoraan meidät. Yksi vaihtoehto on se, että kommunikoimme Jumalan kanssa joillakin "taajuuksilla", joita vastaavia luonnonlakeja ei ole ainakaan vielä löydetty. Tämän vaihtoehdon jätän käsittelemättä, koska en ole löytänyt siitä itselleni ajatuksenruokaa, ja lisäksi ei ole tiedossani, että ihmisaivoista löytyisi mitään "jumala-antenneja".

Niinpä sitten päästään siihen toiseen vaihtoehtoon, jolle filosofi ja piispa George Berkeley varmaankin nauraa haudassaan, että olemme Jumalan, jumalien tai muiden "korkeampien" Voimien kannalta virtuaalitodellisuudessa. Filosofit ovat yrittäneet vastata skeptiseen argumenttiin, joka esittää että olisimme aivoja ravinneliuoksessa, johon hullu tiedemies syöttäisi koko harhamaailman. Itse olen spekuloinut, että olemme ehkä keskeytyssilmukoissa pyöriviä
ohjelmistoja "sähköaivoisissa" robotinpäissä littanalla planeetalla, ja näemme unta biologisesta elämästä Linnunradan maapallolla, ja kenties universumin kaukaisin kohta on oikeasti fyysisesti muutaman millimetrin päässä meistä.

No, tämä oli tämmöistä erehtyvän ihmisen pohdintaa 2000-luvun alun käsittein.
Mielestäni internetin, tietokonepelien ja elokuvien virtuaalimaailmat ovat hieman muuttaneet teologisten hypoteesien mietimisen tilannetta.