[25] Miksi en ole kristitty? (osa 1)

Henkiset juureni ovat kristinuskossa, mutta miksi nykyään en katso kuuluvani kristinuskovaisten joukkoon? Olen kyllä oppinut elämäni varrella, että koskaan ei tiedä mihin ensi viikolla (tai jopa huomenna) uskoo; siksi kirjoitankin nyt vain tämänhetkisestä tilanteestani.

Vaikka kristinusko on leimallisesti syntien anteeksiannon, Jumalan rakkauden ja armon uskonto, ei sillä minun mielestäni ole mitään oikeutta monopolisoida Jumalan ehdottoman rakkauden ja armeliaisuuden uskoa vain itselleen.

Kristinuskossa on käsittämättömiä piirteitä. Usea kristitty uskoo - ja käytännössä "vaatii" myös uskonveljiään ja sisariaan uskomaan - että Raamatun tapahtumat ovat kaikki oikeasti historiallisesti tosia. Jotkut liberaalit kristityt ehkä saattavat pitää joitain Vanhan Testamentin kertomuksia myyttisinä taruina, mutta mitä lähemmäksi mennään Jeesuksen väitettyä ristiinnaulitsemista, sen historiallisempaa Raamatun tarinoiden muka "pitää" olla. Ainakaan itselläni ei ole mitään päänsisäistä "uskonaikakonetta", jolla pystyisin näkemään mitä siellä Jerusalemissa ja muualla tuhansia vuosia sitten tapahtui.

Myöskään en usko tieteellisen raamatunselitysopin, eksegetiikan, mahdollisuuksiin. Jos Jumala tai useita jumalia on olemassa, Hän tai He voinevat olleet keittäneet sen tason "jumalaiset juonet", että historiallinen tiede metodeineen voi olla aivan hukassa, ja tuottavat ehkä virheellisiä tuloksia.

Kristinuskossa on huonona piirteenä myös usko helvettiin ja ikuiseen kidutukseen siellä. Esimerkiksi hindulainen ja buddhalainen usko karman lakiin ja jälleensyntymisiin tuntuu huomattavasti inhimillisemmältä - jos ajatellaan inhimillisyyden positiivia piirteitä.

Jeesuksen kärsimykselle, ristiinnaulitsemiselle, kuolemalle ja ylösnousemukselle annetut merkitykset menevät minulla aivan täysin yli hilseen. Olen yrittänyt aikoinaan uskoa niihin, mutta nyt ainakin minun on tunnustettava itselleni, että en pysty niihin uskomaan. Tietysti ihmiset voivat sopia keskenään, että "tuo tapaus" sovitti syntimme - rakastakaamme siis itseämme ja muita - antakamme kaikki toisillemme ehdoitta anteeksi. - Ja että eläinuhraukset lopetettiin.. Mutta muuten minun on aivan mahdotonta kuvitella, mikä Isässä Jumalassa "tyydyttyi", kun hänen "Poikansa" viattomana kärsi ja kuoli.

Luterilainen "oikeaoppinen" kristillisyys opettaa, että ihminen tulee Jumalalle kelpaavaksi yksin Jumalan rakkaudesta ja armosta, uskon kautta. Sanoisin, että miten niin uskon kautta? Mitä erinomaista siinä on? Eikö rehellinen, varovainen ja rationaalinen skeptikko päädy johdonmukaiseen agnostisismiin tai ateismiin? - Kyllä minusta päätyy, ellei hänellä sattumalta tai jumalien tahdosta ole maailmoja ravisuttavia henkilökohtaisia voimakkaita uskonnollisia kokemuksia. Uskon että ei tällä maapallolla ole edes tarkoitus kaikkien tulla uskoon, vaan on todella Jumalan tahto, että vallitsee hengellinen moninaisuus - ainakin vielä tässä historian vaiheessa.

Usko voi kyllä antaa uskovalle sisäisen rauhan, mutta että se olisi se kriteeri, jolla pääsee laulamaan ikuisesti taivaaseen kiitosvirsiä Kristukselle, ja välttäisi ikuisen kidutuksen helvetin tulijärvessä - en kyllä usko siihen. Jos tuo olisi totta, Jumala olisi vähintäänkin aika kiivas Jumala.

Uskon, että parempi tuhannesosasinapinsiemenlistä hyvää omaa uskoa, kuin että nielaisee dogmaattisen kamelin, esimerkiksi "oikeaoppisen" luterilaisuuden oppisysteemit Tunnustuskirjoineen päivineen.

[24] Jeesuksen radikaalit opetukset

Usea uskova ihminen pitää esimerkiksi evankeliumien Jeesuksen Vuorisaarnaa kauniina, liikuttavana opetuksena, mutta että "käytännön realismin pakosta" moni heistä ei kuitenkaan käytännössä elä sen mukaan. Muun muassa kveekarit 1600-luvulta lähtien ja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen tolstoilaiset ovat yrittäneet elää Jeesuksen radikaalit moraaliopetukset todeksi omassa elämässään. Esimerkiksi tolstoilaiset veljekset Akseli ja Eelo Isohiisi pitivät maatilansa rahat avoimesti esillä kaikkien hyödynnettävänä, ja antoivat jo etukäteen anteeksi punakaartin teloittajilleen oman teloittamisensa sisällissotavuonna 1918. Heidät teloitettiin, koska he eivät suostuneet liittymään punakaartiin ja ottamaan asetta käyttöön ihmistentappamistarkoituksessa. (Tässä taas näkyy se ihmiskunnan "luonnonlaki", että jos joku yksilö on moraalisessa katsannossa huomattavasti keskimääräistä korkeamalla, hänet lähes väistämättä tapetaan, tai ainakin pannaan vankilaan.)

Itse aikoinaan koin Vuorisaarnan erittäin emotionaalisesti haastavana. Erityisesti pohdiskelin kohtaa Matt.5:23-24. Mitä tehdä menneisyyden virheille? Päädyin lopulta suurin piirtein siihen, että tärkeintä ei ole anteeksipyynnöt ja/tai hyvittäminen, ei jopa edes tunnustamiset, vaan että oppii elämään menneisyytensä kanssa. Oppii tulemaan toimeen virheidensä kanssa.

Mutta Jeesuksen radikaalit opetukset? Jotenkin tuntuu, että tässä nyt paistaa kuitenkin se, että mahdollisesti elänyt Jeesus Nasaretilainen valitsi itselleen köyhän, kiertelevän juutalaisen maallikkosaarnaajan uran. Hänen käskynsä antaa kaikille, mitä nämä pyytävät. Hänen maallisen omaisuuden halveksimisensa. Hänen varoituksensa maallisista rikkauksista. Siis nythän on niin, että jos ihminen ei omista kuin sandaalit ja yhden vaatekerran, kuinka joku varas voisi viedä häneltä mitään? Kun taas ihmisen omaisuus karttuu, varkaat murtautuvat asuntoihin ja kesämökkeihin. Onko sitten vaikea rakkaudellisesti halata varastajaa ja antaa rakkaudellisesti anteeksi luksustalon polttaneelle pyromaanille?

[23] Ontologista spekulaatiota

Olen muun muassa Matrix-elokuvien innoittamana - kun katselee parin viime vuoden tekstejäni - ehkä välillä liiankin innokkaana ollut kehittelemässä erilaisia teologisia hypoteeseja, joissa näkyvä todellisuutemme on ymmärretty Jumalan, jumalien tai muiden "korkeampien" voimien kannalta virtuaaliseksi.

Jos edes "suurin piirtein" kaikkivaltias, kaikkitietävä Jumala on olemassa, ja tämä meidän maailmamme kuitenkaan ei ole virtuaalimaailma - miten nuo kaksi hypoteesia voisivat olla yhtä aikaa voimassa?

Jotkut ovat spekuloineet, että kaikki universumin materia ja energia ovat _elävää_ materiaa ja energiaa. Eräs tuttuni kerran spekuloi aika hurjasti , että esimerkiksi yksittäinen biljardipöytä voisi olla entinen ihminen, joka kuuntelee pelaajien keskustelua.

Tulee mieleen, että jos jumaluus pesisi esimerkiksi kaikessa aineessa ja energiassa, ja ehkä mahdollisesti väistelisi fyysikkojen mittapäitä, Jumalan "kaikkitietävyyden" ja "kaikkivaltiuden"
vaatimukset näyttäisivät edellyttävän lähestulkoon ääretöntä signaalinopeutta.

Ihmisviisaudella ei ole päästy signaalinopeudessa valon nopeutta (luokkaa 3 x 10^8 m/s) parempiin tuloksiin. Miten universumimme meistä katsoen kaukaisimman kolkan ja maapallomme välillä voisi kulkea "jumalallista" informaatiota, jotta Jumalan "kaikkivoipaisuudesta" ja "kaikkitietävyydestä" (edes sinne päin) voitaisiin pitää kiinni. Tuntuu että se edellyttäisi tosiaan tuota ääretöntä signaalinopeutta tai ainakin valon nopeuteen verrattuna hyvin paljon suurempaa signaalinopeutta.