[43] Jokainen ihminen on tärkeä

Me kaikki ihmiset luomme koko ajan tulevaisuutta. Ajatuksemme, unemme, tunteemme, sanamme, tekomme ja laiminlyöntimme vaikuttavat jatkuvasti todellisuuden syy-seuraus-verkkoihin, ja siten siihen, mitä tulevaisuudessa täällä todellisuudessa tulee tapahtumaan, ketä ihmisiä tulee syntymään maapallolle tulevaisuudessa jne.

Itse asiassa vaikuttaminen tulevaisuuteen on melkein ainoa asia, jota ihmiseltä ei voi täysin riistää. Olitpa keisari tai kuolleena syntynyt keskonen, olemassaolosi silti vaikuttaa tulevaisuuteen. Ihmiseltä voidaan viedä esim. henki, terveys, omaisuus, kunnia, vapaus jne., mutta sitä häneltä ei voida viedä, että hän olemassaolollaan ja ja elämisellään vaikuttaa elämänsä aikana jatkuvasti siihen, keitä ihmisyksilöitä täällä maapallolla esimerkiksi 200 vuoden päästä tallustelee (olettaen että 200 vuoden päästä on ihmiselämää jäljellä).

Vaikutamme koko ajan toisiimme ja toistemme elämään. Monesti pahalta tuntuva sattuma johtaakin tulevaisuuteen, jossa meille tapahtuu paljon hyvää. Ja päinvastoin. Jokaisen ihmisen elämä on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä. (Mielipidekirjoitukseni Espoon seurakuntasanomissa (Esse) 15.2.2007, lehden verkkoversiossa, www.esse.fi, 10.1.2007)

Jatkan Frank Capran ohjaaman "Ihmeellinen on elämä" (1946)-joululeffan sanoman elämänfilosofian poluilla. Elokuva perustui Philip Van Doren Sternin tarinaan "The Greatest Gift". Veikko Lavikin lauloi, että jokainen ihminen on laulun arvoinen, ja että jokainen elämä on tärkeä. Tähän voisi tietysti lisätä, että ihmisten elämien lisäksi myös kasvien, eläinten, sienien ja mikrobien elämät ovat tärkeitä.

2007 J. A. Manninen

[42] Elämänfilosofiani (kaikki vaikuttaa kaikkeen)

Kirjoitin tämän tekstin ensimmäisen version keväällä 2004, mutta koen, että tämä aihe on edelleen - jopa ajattomasti - ajankohtainen. Meillä on muun muassa Paluu tulevaisuuteen ja Butterfly effect -leffat, mutta ihmisiltä jää usein huomaamatta että vaikutamme tulevaisuuteen koko ajan kaikilla teoillamme ja ajatuksillamme, tunteillamme ja pelkällä olemassaolollamme. Tämän tekstin ymmärtäminen ja varsinkin sisäistäminen vaatinee jonkin verran lukijan oman mielikuvituksen käyttöä. Mutta aika hyvä mielikuvituksen lähtökohta voi ehkä olla ajatella, että juuri tietyn siittiö- ja munasolun sulautuminen yhteen on melkein koko siihenastisen historian summa. En puutu klassiseen perhosvaikutus-ajatukseen, että voiko perhosen siivenisku aiheuttaa joskus myrskyn toisella puolella maapalloa. Mutta jos tarkastelun kohteena on ensisijaisesti ihmistodellisuus, niin jos olen maailmaa oikeansuuntaisesti katsellut, niin todellisuutemme on erittäin alkuarvoherkkä, hyvin monimutkainen systeemi, johon pienetkin tapahtumat vaikuttavat.

Minulla on tapana usein joukkoliikenteen linja-autosta pysäkillä pois jäädessäni katsoa hienotunteisen lämmöllä jotain muuta matkustajaa sekunnin murto-osan silmiin ja ajatella salaa mielessäni, että nyt hypätessäni linja-autosta pois, vaikutan juuri nyt katseluni kohteen, hänen ja ystäviensä tulevaan historiaan, ketä lapsia he mahdollisesti tulevaisuudessa saavat jne., koska hyppäämällä bussista viivästän heidän matkaansa hieman (tätä teen erityisesti muuten silloin, kun olen ainoa pysäkillä poisjääjä) ja näin ollen vaikutan heidän tulevaisuuden todellisuutensa syy-seurausverkkoihin. Vaikka tämä ei ole tieteellisesti täysin kumoamatonta, voisi sanoa, että muiden matkustajien atomien paikkavektorit liikkuvat tämän jälkeen eri lailla ajan funktioina kuin jos minä en olisi ollut linja-autossa lainkaan.

Harvoissa maailman asioissa ihmiset ovat edes suurin piirtein tasa-arvoisia. Eräs asia on tietysti se, että kaikki kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Mutta toinen tällainen asia on esimerkiksi se, että jokaisen ihmisen elämä vaikuttaa tulevaan ihmiskunnan historiaan. Tässäkin toiset ovat hieman tasa-arvoisempia kuin toiset. Ehkä televisiossa pauhaava USA:n presidentti vaikuttaa olemassaolollaan ja tekemisillään ihmiskunnan (ja ehkäpä maailmankaikkeuden loppuhistoriaan) nopeammin kuin ojassa makaava kerjäläinen, mutta kyllä jos kyseisen kerjäläisemmekin olemassaolo ja tekemiset otettaisiin ihmiskunnan historian syy-seuraus-verkoista pois, tulevaisuuden ihmisyksilöt jäisivät lopulta ennen pitkää syntymättä, ja heidän tilallaan olisi muita ihmisiä.

Tämän artikkelin tarkoituksena on aukikirjoittaa mahdollisimman järkkymätön pohja elämänperustalle, jonka pitäisi saada elämän kantavat ajatukset säilymään mielessä tuli elämässä vastaan melkein mitä vastoinkäymisiä tahansa. Kysymys on siis oman elämänfilosofian pohjan aukikirjoittamisesta. Ehdotan ajatuksiani kaikille, mutta erityisesti mieltäni lähellä ovat olleet ns. antimenestyjät, jotka työttömyyden, psyykkisten tai fyysisten sairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden, raha- tai ihmissuhdeongelmien takia ovat elämässään vaikeuksissa.

Lähtökohtana elämänfilosofiani pohjan rakentamisessa on ollut mm. olettamus, että todellisuudessa ei tapahdu sellaista, että yliluonnolliset oliot kuten mahdolliset jumalat tai demonit "peukaloisivat" todellisuuden syy-seurausverkkoja siten, että yksittäisen ihmisen elämän vaikutus tulevaisuuteen jotenkin kumoutuisi.

Kuten johdantoesimerkeissä totesin, jo pelkkä ihmisyksilön olemassaolo puhumattakaan hänen toiminnastaan vaikuttaa tulevaisuuteen hyvin merkittävästi. Ihmisyksilön syntymä (tai hänen hedelmöittymisensä) on aina koko siihenastisen maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan historian summa. Me ihmiset ajatuksillamme, teoillamme ja tekemättä- jättämisillämme jatkuvasti vaikutamme siihen, ketä tänne maailmaan syntyy, vaikka emme sattumalta itse lapsia hankkisikaan. Jos esimerkiksi minun (tai kenen tahansa) elämääni ei olisi, 200 vuoden päästä maapallolla olisi elämässä toisia ihmisiä kuin täällä tulee nyt elämään, kun historia menee sen mukaan, että minä (tai kuka tahansa nyt elävä yksilö) olen ollut historiassa ja elänyt elämäni niin kuin olen elänyt tähän asti ja tulen elämään tulevaisuudessa. (Tämä ei ole megalomaniaa, vaan täyttä totta, - niin paljon ihmisyksilö ollessaan vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa vaikuttaa todellisuuden syy-seurauskimppuihin ja siten tulevaisuuteen.)

Luonnollista olisi, jos todella vaikutamme niin paljon toisiin ihmisiin ja he meihin, että me ihmiset ihmiskuntana kokisimme enemmän yhteenkuuluvuutta toisiimme ja muuhunkin "luomakuntaan". "Se että jahtaat nyt kärpästä tai miten nyt hoidat akvaariokalojasi, saattaa vaikuttaa siihen, millainen lapsi ystävällesi syntyy vuoden kuluttua." Merkityksemme tulevaisuuden kannalta on yksinkertaisesti tähtitieteellisiä lukuja kertaa se, mitä tavallisesti tunnutaan ajattelevan,. kun esim. ajatellaan vain suoranaisien suorittamisien tuloksia, työpanoksia jne. Ihminen on kuin sokea jumala, joka ei tiedä kuin välittömimmät seuraukset siitä, mitä hän tekee ja luo.

Itselläni elämän kantava ajatus sisältyy juuri yhteydessä olemiseen koko olevaisen kanssa lukemattomien syy-seurauskimppujen välityksellä. Se perustuu vahvaan tajuun siitä, että olen osa koko todellisuutta ja maailmankaikkeutta, jossa luon koko ajan todellisuutta. Kyseessä on vahva "kaikki vaikuttaa kaikkeen" -ajattelu, jossa esim. lähimmäisen pahalta vaikuttava teko minua kohtaan mielletään välittömästi siten, että se (teko) tulee vaikuttamaan koko tulevaan minun, sukulaisteni, ystävieni ja koko ihmiskunnan tai jopa osin maailmankaikkeuden loppuhistoriaan.

Olen jatkuvasti tietoinen , että vaikutan koko ajan tulevaisuuteen. Suuri onnettomuus nyt - voi tuottaa myöhemmin suuren onnensattumuksen. - Ja päinvastoin! Tajuan, että kaikki ihmiset ja menneet tapahtumat ovat merkityksellisiä ja tärkeitä tulevaisuuden ihmistodellisuuden historian kannalta katsottuna. Ohjeeni onkin: Elä jatkuvasti tietoisena siihen, että olet tärkeä (hyvin merkityksellinen) tulevaisuuden kannalta. Elä jatkuvasti tietoisena siitä, että olet osa todellisuutta, joka luo koko ajan historiaa. Näin elämän vastoinkäymiset eivät pääse niin paljon ahdistamaan. Voit elää konkreettisen tilanteen ollessa depressiivinen pelottomasti, koska olet suuresti merkityksellinen tulevaisuuden kannalta! Kohtele muita ihmisiä se mielessä, että jokaisen heistä merkitys tulevaisuuden kannalta on erittäin merkittävä!

Toki on totta, että kannattaa välttää myös tunteiden valheellistumista. Eikä reseptini olekaan mikään "hokkus pokkus" parannuskeino esim. depressiivisiin tunteisiin. Mutta itse olen ajatuksillani saavuttanut huomattavaa mielialan parantumista ja tasoittumista, kun olen ajatellut olevani hyvin merkityksellinen tulevaisuuden kannalta katsottuna. Ja omat tilapäiset ongelmani ovat alkaneet tuntua pienemmiltä. Jokainen ihminen on tulevaisuuden kannalta katsottuna hyvin tärkeä (hyvin merkityksellinen) on hän sitten Tasavallan presidentti tai kuolleena syntynyt keskonen.

Kun em. "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ajatusta viedään eteenpäin, tulee tietysti kestettäväksi myös sen varjopuolet, ainakin jos asioita ajatellaan arkimoraalin kannalta. Eikö liene selvää, että esim. minua tai suurinta osaa nykyisin elävistä maailman ihmisistä ei olisi koskaan syntynyt ellei historiassa olisi ollut esim. toisen maailmansodan julmuuksia, kaiken maailman noitavainoja ja raakuuksia jne.?. Jos asia kärjistetään äärimmilleen, enkö tekemällä jonkin ystävällisen ja hienotunteisen teon, samalla ikään kuin aiheuta tulevaisuuden (vaikka kaikki muut ihmiset ja todellisuus vaikuttavat samalla myös), jossa tapahtuu paljon pahaa? Kyllä, mutta jos jättäisin tämän ystävällisen ja hienotunteisen teon sillä kertaa tekemättä, aiheuttaisin myös tulevaisuuden, jossa tapahtuisi myös paljon pahaa. Molemmissa tapauksissa toki aiheutuisi myös mittaamaton määrä hyvältä tuntuvaa maailmaan. Joten ei ehkä kannata kuitenkaan, vaikka omaksuisikin filosofiani, ruveta murehtimaan tulevia liiallisessa määrin.

Mutta ylläkuvattuun ajatteluuni liittyen koen vahvan elämäntahdon pusertaman tunteen siitä, että olen yhtä koko todellisuuden kanssa, elän yhteydessä toisten ihmisten kanssa, jotka hekin luovat tulevaisuutta kuten minä.

2004-2019 J. A. Manninen