[37] Jeesus ja risti

Olenpa itse Jeesuksesta Kristuksesta mitä mieltä tahansa, hänellä lienee hyvin suuri osuus "korkeampien" Voimien suunnitelmissa joka tapauksessa - onpahan hän sitten ollut historiallinen henkilö tai ei. Hänhän opetti lähimmäisten, naapurien (muun muassa englanninkieliset raamatut) ja vihollisen rakastamista - jo tosiaan kenties tuhansia vuosia sitten. Pitkin vaikkapa Johanneksen evankeliumia hän yhä uudelleen ja uudelleen antaa neuvon, että rakastakaa ihmiset toisianne.

En oikein "koskaan" - lapsuudenuskoni jälkeen - ole käsittänyt, mitä Jumala sai, kun näki että Hänen poikansa kärsi ristillä. Mikä tarve Jumalassa "tyydyttyi" kun Jeesus tarinan mukaan kärsi...

Viime kuukausina olen vihdoin löytänyt jonkinmoisen henkilökohtaisen tulkinnan Jeesuksen pahoinpitelyjen, ruoskimisten ja ristillä kuoliaaksi kitumisen suhteen.

Minulle ne merkitsevät nyt (vertaus)kuvaa siitä, että Jumalan kärsimykset ne vasta hirvittävät ovat olleet, kun Hän on joutunut tarkkailemaan tätä mielisairasta menoa täällä mielipuolisella maapallolla ties kuinka kauan.

Itselläni ole mitään aikakonetta tai päänsisäistä uskonaikakonetta mennä katsomaan, mitä Jerusalemissa parisen tuhatta vuotta sitten on tapahtunut ja mitä ei. Mutta tämä edellä mainittu tulkinta tuntuu tällä hetkellä ihan kelvolliselta persoonakohtaisesti, vaikka en edes kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön tällä hetkellä.

[36] Jumalien kokous

Jumala ja pikkujumalat pitivät kokousta, ja päättivät:

"Katsotaanpa kuka ihminen vähimmillä harhoilla keksii tämän meidän pointin."

Aikaa kului ja viimein eräs ihminen maapallolla tokaisi:

"Mokomatkin jumalat minkä minulle teitte! Nämä teidän harhat eivät edes ole harhoja - vaan oikeita! "Kostoksi" ajan niin monta riivaajaa pois maapallolta kuin loppuelämäni aikana kerkiän."

Jumala ja pikkujumalat pitivät suurnopeusviestivälineillään uuden kokouksen, ja päättivät:

"Kun tuo on noin jääräpää, niin yrittäköön nyt taistella turhaan tuulimyllyjä vastaan kunnes rauhoittuu."

[35] Sokrates ja Viisasten kivi

Kansaa asettui riviin Sokrateen eteen, ja Sokrates puhui heille:
"Kuka uskaltaa tunnustaa, että haluaisi varastaa minulta tämän kädessäni olevan Viisasten kiven, joka on minulle rakkain lahja, jonka koskaan olen saanut?"

Viimein eräs mies sanoi: "Rehellisyyden nimissä: minä haluaisin."

Sokrates vastasi: "Väärä vastaus."

Kului tovin aikaa ja joku toinen lausahti: "Minulla ei harmainta aavistusta."

Sokrates vastasi: "Väärä vastaus."

Kului taas tovi aikaa, ja eräs aukaisi suunsa: "Mikä oli kysymys?"

Sokrates vastasi: "Väärä vastaus."

Viimein eräs pikkupoika lausahti: "Onpa sinulla kädessäsi kaunis kivi."

Sokrates nyökkäsi ja lausui: "Aika lähelle, mutta se lienee vain kivi."
"

[34] Olemmeko korkeampien olentojen koekaniineja? (Osa 2)

Mikä ihme on täällä niin sanottu Tarkoitus? Olemmeko täällä vain lomailemassa ikuisuudesta ja kenties hölmöilemässä ympäriinsä?
Vai?

Simuloidaanko täällä ja yritetäänkö täällä "osittain" jopa optimoida esimerkiksi seuraavien ominaisuuksien suhteen:

Aivojen muistin, mielikuvituksen, ajatusten, tunteiden, empatian, myötätunnon, käyttäytymisen, etiikan, estetiikan, terveyden, sosiaalisuuden, taiteellisuuden, luomisvoiman, kivun ja tuskan (psyykkkisen ja fyysisen), tunneälyn, tunneviisauden, huumorin ja komiikan, uskon ja epäuskon - luottamuksen ja epäluottamuksen - "korkeampiin" Voimiin, älykkyyden, viisauden, kantapään ja kärsimyksen kautta oppimisen, rohkeuden, kokemuksen, temperamentin. Ystäväni ehdotti tähän listaan myös selviytymistä ja onnellisuutta.