maanantai 12. lokakuuta 2009

[21] "Aattelepa ite - ihan ite!"

Gary R. Renardin Maailmankaikkeus katoaa -kirjaan tutustuminen on saanut minut miettimään, että kannattaisikohan satsata yhä enemmän internetin ulkopuoliseen elämään. Henkinen etsintäni (teoreettisessa mielessä) on mennyt vuosien varrella usein aika lailla ööveriksi...

Voi ehkä olla että pidän nyt "bloggaamisesta lomaa", "joitakin aikoja".

"Aattelepa ite" on mielestäni Jope Ruonansuun paras kappale. Kannatan tätä periaatetta myös hengellisissä kysymyksissä. Vaikka päätyisi olemaan eri mieltä kuin minä. :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

[20] Mika Waltarin Feliks onnellinen

Päätän tältä illalta kirjallisuudesta bloggaamisen Mika Waltarin Feliks onnelliseen (1958). Tämä noin 200-sivuinen pienoisromaani kertoo muutaman päivän ajalta tilastovirkailija Feliks Tienhaaran henkisestä kehittymisestä hänen tavatessaan ihmisiä. Jo juonen näyttämöllepano kulkee yhteensattumasta toiseen, ja joistain yhteensattumista Feliks kokee merkityselämyksiä, "Jumalan merkkejä".

Romaania on sanottu suomalaisen kirjallisuuden parhaimmaksi uskonnolliseksi romaaniksi (kuten myös Waltarin toista romaania Valtakunnan salaisuus). Itse olen samaa mieltä - en ole toistaiseksi parempaan törmännyt. Mielestäni kirja avaa hyvin sitä, miltä usean uskovan ihmisen mielessä liikkuu, hänen kokiessaan rukousvastauksia ja yhteensattumia, joista kokevat merkityselämyksiä.

[19] Thorwald Dethlefsen ja rajatieto

Minulla on nykyisin hyllyssäni "esoteerisen psykologian" harrastaja Dethlefseniltä Hyvä ja Paha, Kokemuksia jälleensyntymästä ja Kohtalo on haaste. Tutustuin Hyvä ja Paha-kirjaan jo 1990-luvulla, ja pidin hänen Ykseys-filosofiastaan, jungilaisesta varjo-käsitteestään, Prometheus-mytologian selvityksestä, paha on hyvän valtaistuin-filosofiasta, - mutta en oikein niellyt hänen uskoaan muuan muassa astrologiasta.

Nyt kun minulla on nuo hänen kolme kirjaansa, tulee mieleen ajatus, että voisiko Jumala (tai jumalat tai muut "korkeammat" Voimat) todella huijata meitä _noin_ perusteellisesti.
Tuntuu, että mitä huuhaampana tiede tai tiedeuskovaiset skeptikot jotakin rajatiedon asiaa pitävät, sitä voimallisemmin Thorwald Dethlefsen kyseiseen oppiin uskoo. Tarkoitan tässä erityisesti homeopatiaa, astrologiaa ja jälleensyntymisterapiaa.

Silti tuntuu, että jotain olennaista Dethlefsen on esoterismissaan löytänyt. Jätän tällä kertaa yrittämättä kiteyttää, että mitä.

[18] Leo Tolstoin Ylösnousemus

Leo Tolstoin Ylösnousemus käsittelee kertakaikkisen parannuksen teon psykologiaa. "Ylösnousemus" on vähän huono suomennos, koska tolstoilainen kristinuskon muoto keskittyy tämänpuoleisuuteen, eikä Tolstoi uskonut kuolemanjälkeiseen elämään. Venäjän kielen sana воскресение tarkoittaa myös muun muassa heräämistä tai havahtumista.

Kyseessä olevasta kirjasta suosittelen lukemaan ainakin 20-30 viimeistä sivua, ja ehkä vankien jumalanpalveluksen kuvauksen. Kirjan lopulla Tolstoi esittää oppinsa, joka koostuu noin suurin piirtein Uuden testamentin Matt.18: 21-35 ja Vuorisaarnan Matt.5:21-48 pohjalta. Noita Vuorisaarnan kohtia noudattamalla Tolstoin mukaan tulisi Jumalan valtakunta maan päälle, jos ihmiset kasvatettaisiin niitä noudattamaan. Hänen mukaansa Vuorisaarnan käskyt ovat yksinkertaisia, selviä, ja täysin käytännössä noudatettavia.

Koen Leo Tolstoin ja Fjodor M. Dostojevskin ansioiksi sen, että he ovat mielestäni merkittävästi hahmottaneet sitä kuvaa, millainen maailma parhaimmillaan eettisesti _voisi_ olla.

[17] Dostojevskin isä Zosima

Minusta tuntuu, että onpa ihmisen uskonnollinen tai hengellinen suuntautuminen melkein mikä tahansa, Fjodor M. Dostojevskin tuotoksista kannattaa lukea ainakin Karamazovin Veljeksistä se sivukertomus, joka kertoo luostarinvanhin isä Zosiman elämästä ja opetuksista. Esimerkiksi Lea Pyykön suomennoksessa (5. painos, Karisto 1994) se sisältää sivut 403-464.

Isä Zosima-jakso kattaa muun muassa kertomuksen isä Zosiman lapsuudesta, jossa hänen nuorena kuollut isoveljensä löytää vähän ennen kuolemaansa "Elämä on paratiisi"-filosofian. Kerrotaan Zosiman nuoruusvuosilta armeijassa, ja hänen henkisestä heräämisestään juuri kun hän on menossa kaksintaisteluun. Mielenkiintoinen on tulevan isä Zosiman ja murhan tehneen miehen väliset keskustelut, jotka kuvaavat salatun rikoksen tunnustamisen ja julkiripin psykologiaa, sekä sitä, miltä tuntuu salata joku oma vakava rikos. Lisäksi käsitellään ihmisen eristäytyneisyyttä muista ihmisistä.

Zosiman opetuksissa on vahva sävy, että kaikki ihmiset ovat vastuussa omien rikostensa lisäksi kaikkien puolesta. - ettei voi olla kaltaistensa tuomarina. ja tuomarin on itse tunnustettava
ensin olevansa samanlainen rikollinen kuin tuomittavakin, ja itse ehkä onkin syypää toisen ihmisen rikokseen. Vasta kun on tajunnut tämän, voi itsekin olla tuomarina.

Toinen hyvä kohta Karamazovin Veljeksissä on ateisti Ivan Karamazovin suuhun kirjoitettu tarina Suurinkvisiittorista, joka muun muassa filosofi Georg Henrik von Wrightin
Dostojevski-esseessä (mm. Ihminen kulttuurin murrroksessa) mukaan kertoi Dostojevskin sisimmät tunnot uskonnosta.