perjantai 20. heinäkuuta 2012

[33] Olemmeko korkeampien olentojen koekaniineja?

Tuntuu, että kristinusko on tullut tavallaan jo "valmiiksi" jo aikoja sitten esimerkiksi kveekarikristillisyyden, F. M. Dostojevskin ja Leo Tolstoin toimesta. Nyt on kulunut jo yli 110 vuotta Leo Tolstoin Ylösnousemus-romaanista, eivätkä ihmiset ole vieläkään oppineet armahtamaan ja rakastamaan toisiaan. Yksittäisten ihmisten kohdalle tulee edelleen suuria kärsimyksiä. Olen viime aikoina ajatellut, että yritetäänkö meillä ihmisillä mahdollisesti simuloida jotain harmoniaa tai harmonioita aivojen muistien, mielikuvituksien, ajatusten, tunteiden, aistihavaintojen ja käyttäytymisten suhteen. Vai onko kaikki ollut "valmista" jo muinaisuus sitten, ja me kenties olemme täällä maapallolla vain hölmöilemässä ympäriinsä, kuten Kurt Vonnegut kirjoitti kirjassaan Maaton mies....(?) Puhuin edellisessä bloggauksessa Sokrateesta ja Jeesuksesta. Toki voi olla niinkin, että viisain tai viisas ihminen ei olekaan Jumalalle/jumalille läheisin ihminen. Jumala näkenee ihmisyksilöt suhteessa heidän edellytyksiinsä (geenit, vanhemmat, elämäntapahtumat ja niin edelleen).

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

[32] Sokrates ja Jeesus

Kun kerran filosofian puolella on jonkinmoisena ihanteena Sokrates, jota pidettiin viisaana, koska hän tiesi, ettei tiedä mitään, niin miksi sitten hengellisyydessä ja teologiassa pidetään ihanteena sitä, että mitä enemmän perusteitta uskoo opinkappaleita ja pyhien kirjojen tarinoiden historiallisuuksia, niin sen parempi? Olisiko rehellisempi myöntää "korkeammille" Voimille (Jumalalle), että ei ole sitä uskonaikakonetta mennä tarkistelemaan muinaisten tarinoiden historiallisuuksia? Tarinoiden Sokrates ja evankeliumien Jeesus ovat siinä mielessä samanlaisia, että he eivät kirjoittaneet itse ilmeisesti mitään papyruksille yms. Tosin tarinan Jeesus kirjoitti kerran sormellaan maahan (Joh.8:6-8). Sokrates oli myrkkymaljan juodessaan jo iäkäs mies, evankeliumien Jeesus Kristus oli tarinoiden mukaan vasta reilu kolmikymppinen joutuessaan pahoinpidellyksi, ruoskittavaksi ja kuollessaan ristillä. Meillä on täällä maailmassa esikuvina muun muassa Sokrates, Jeesus Kristus, Siddhartha Gautama (Buddha), Laotse ja vaikkapa viime vuosisadalta Mohandas Gandhi. Meidän ei kuitenkaan ole kaiketi tarkoitus tulla kopioiksi heistä, vaan pikemminkin omiksi itseksemme. Voi olla että Jumala (tai Jumala ja/tai pikkujumalat ja/tai enkelit tms.) simuloivat yhä edelleen meillä ihmisillä, mitä tarkoittaa hyvä huumori, tunneäly, aito armo ja ehkä rakkauskin, auttaminen, tunteiden kokeminen. Voi toki olla niinkin, että "kaikki" on jo keksitty muinaisuus sitten, ja olemme täällä vain keksimässä pyöriä uudelleen. Tuntuu kuitenkin että esimerkiksi mielikuvituksemme olisi jonkinlainen jumalallinen ominaisuus meissä ihmisissä.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

[31] "Yksinkertaisuuden viisaus"

Se kun vain yksinkertaisesti (uskoo ja) luottaa Jumalaan, ja rennosti puhuu mitä sylki suuhun tuo, ja rennosti menee sinne, minne Jumala johdattaa - ja kun yrittää välttää vähän liikaa ja turhaa hölmöilemistä -- ja sitten kun sattuu lipsahtamaan hölmöilyn puolelle, niin pyytää anteeksi ja antaa itselleen anteeksi. Ja jos näyttää siltä, että joku on hölmöilemässä Sinua kohtaan, niin anna tai edes yritä antaa hänellekin anteeksi. Ei se kovin paljon ehkä tämän kummempaa ole tämä "korkeampi teologia". Tosin tässä nyt en puutu Jumalaan luottamisen perusteihin eli itseni kohdalla synkronistisiin merkityksellisiin yhteensattumaelämyksiin ja mahdollisiin koettuihin ihmeisiin. Papit opettavat synnistä. Minun mielestäni koko synti-käsitteen voisi korvata suomalaisella sanalla hölmöily. On ehkä vähän huumoripitoista positiivista hölmöilyä ja sitten on negatiivissävytteisempää hölmöilyä.

[30] Maapallon suurimmat teologiset ongelmat

Suurimmat maapallon nykyiset teologiset ongelmat lienevät: Ihmisten olisi ehkä hyvä opetella armahtamaan itseään ja toisiaan. Ihmisten olisi ehkä hyvä opetella rakastamaan itseään ja toisiaan. Ihmisten olisi ehkä hyvä opetella auttamaan itseään ja toisiaan. Jos naapurit auttaisivat toisiaan, ei ehkä tarvitsisi hankkia niin paljoa omia jälkeläisiä, ja maapallon väestöräjähdysongelma voisi ehkä lievittyä.