[7] Pari reunamerkintää Vuorisaarnasta

Leo Tolstoi kiteytti romaanissaan Ylösnousemus Jeesuksen opit "viiteen käskyyn", jotka hän ammensi evankeliumien Jeesuksen Vuorisaarnan kohdista Matt.5:21-48.

Itse olen yrittänyt erityisesti miettiä kohtaa Matt.5:23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi." Tulkitsen tässä, että "lahjan vieminen alttarille" voisi esimerkiksi tarkoittaa - kuten Leo Tolstoi väittää - rukoilemaan menemistä.

Tuntuu, että tämä raamatunpaikka on yleisperiaatteena ihan hyvä, mutta tässä todellisuudessa yksittäinen ihminen voi joutua kummallisiin tilanteisiin, joissa "kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät". Lisäksi joissain tilanteissa ei ehkä kannata vanhoja asioita enää loputtomiin vatvoa mielessään. Jos sinua raskaana painaa menneisyyden huonot tekosi, katso vaikka Clint Eastwoodin ohjaama ja David Peoplesin käsikirjoittama westernleffa Armoton (englanniksi Unforgiven), joka on kyllä melkoinen moraliteetti ja kerta kaikkiaan paras näkemäni lännenelokuva tähän asti. Muista, että kaikki meidän ihmisten teot (pidettiinpä niitä missä määrin huonoina tai hyvinä), ikään kuin hautautuvat todellisuuden syy-seurausverkkoihin ja tulevaisuus _iloineen_ ja suruineen menee aina sen mukaan mitä aiemmin on tapahtunut. Tietysti voidaan spekuloida, voivatko "yliluonnolliset voimat" peukaloida näitä syy-seurausverkkoja, mutta en nyt tässä käsittele sitä.

Matt.5:38 "älkää tehkö pahalle vastarintaa" ymmärrän aika kirjaimellisesti. Leo Tolstoi ja Friedrich Nietzsche (kirja Antikristus) pitivät tätä kohtaa avaimena koko evankeliumien Jeesuksen moraalifilosofiaan.

Matt.5:48 "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isännne on täydellinen". Tämän virkkeen konteksti on "vihollisen rakastamisessa", ja huolimatta dogmihistoriasta, uskon että täydellisyyttä on juuri se, että pyrkii rakastamaan kaikkia.

Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että Vuorisaarna on kuin kuvaus sellaisen henkilön mielenmaisemasta, joka "elää sisäisessä Jumalan valtakunnassa", Jumalan armossa ja ehdottomassa rakkaudessa. Tällaisen henkilön elämän- ja maailmankatsomus ikään kuin spontaanisti asettuu kohti Vuorisaarnan moraalineuvoja siinä prosessissa, jossa hän opettelee rakastamaan.

[6] Ajatella mitä puhuu vai puhua mitä ajatella?

Mikä siis oli se oivallus, jonka ystäväni avustuksella sain? Katso edellinen blogimerkintäni. Jos me maapallon ihmiset emme olisi mieleltämme aivan näin sairaita, kuin todellisuudessa olemme, me pyrkisimme huomattavasti suurempaan rehellisyyteen ja suoruuteen suhteessa suulliseen ulosantiimme, ajatuksiime ja tunteisiimme.

Meidät on opetettu lapsesta pitäen "pitämään turpamme kiinni". Meidät ohjelmoidaan ja opetetaan olemaan hyvin huolissamme siitä, mitä muut ihmiset meistä ajattelevat, millainen on kunniamme ja maineemme muiden ihmisten silmissä.

Loppupeleissä tällaisillä asioilla ei ole kovin paljoa tekemistä edes onnellisuuden kanssa. Onnellisuushan on sitä, että viihtyy ajatustensa parissa. Sillä ei ole kovin suurta väliä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, puhuvat paskaa selän takana tms.

Niin, miten siis lihavan kannattaa reagoida, jos hänen ulkonäköään pilkataan? Kannattaa kusipäälle antaa "kusipäistä" palautetta. Voi olla ihan asialinjalla. Voi esimerkiksi kertoa hiukan suuttuneena, että jos kaverillasi olisi syöpä, niin pilkkaisitko tosissaan häntä, että toivottavasti kuolet syöpääsi? Tarkoitatko naurullasi, että toivottavasti kuolen lihavuuteeni? jne. jne. jne.

[5] Lihavien pilkkaaminen

Olen itse hyvin vaikeasta ja sairaalloisesta ylipainosta kärsivä mies. Jotkut minua tuntemattomat ihmiset ovat joskus jopa aluksi kokeneet, että massiivinen lihavuuteni, ulkonäköni, ovat muka jotenkin ristiriidassa ajattelunlahjojeni kanssa. Ikään kuin lihavat olisivat tyhmiä ihmisiä. Olen lukenut Antti Heikkilän kirjasta Riippuvuus - Valheiden verkko, että tietty luonteen lujuus ja jääräpäisyys päinvastoin voi ylläpitää riippuvuuksia, kuten minulla massiivisten annoksien syömistä ja tupakan ketjupolttoa. Onneksi minulla ei ole tupakan lisäksi tässä nyt muita päihdeongelmia.

Joudun jopa lähikaupassa nyt käymään kevyen jakkaran kanssa, kun selkäni on niin kipeä. Tätä menoa varmaan olen haudassa 5-10 vuoden päästä, mitä asiaa olen alkanut viime aikoina ihan oikeasti, pala palalta, tiedostaa.

Mutta itse asiaan: Noin puoli vuotta sitten tutustuin erääseen toiseen miespuoliseen henkiseen etsijään täällä netissä. Lihavuuteni tuli esille, ja satuin kertomaan halveksivani sellaisia kusipäisiä ihmisiä, jotka nauroivat tai pilkkasivat lihavuuttani. Kaverini kysyi: "miten reagoit siihen"? Minä sanoin suurin piirtein näin: "Tunnen hetken sisäistä raivoa, mutta kävelen pois ulkoisesti reagoimatta."

En olisi millään voinut uskoa etukäteen, miten uusi tuttavuuteni tähän reagoi. Kuvittelin, että hän ilmaisisi minulle henkistä tukea myötäilemällä käytöstäni.

Hän sanoi: "Olen mieluummin sellaisten kusipäiden seurassa kuin sinun seurassasi"!!!

Minä ajattelin: "Mitä?" Ja seuraavalla sekunnilla sain suuren oivalluksen, joka on ollut muokkaamassa osittain koko viime puolivuotista ajatteluani. Jos Jumala suo minun vielä joskus tavata tämän ihmisen, niin kumarran kyllä syvään.

[4] Ihanteet ja käytännön todellisuus

On ollut henkisesti erittäin raskas viikko. Minulla muun muassa meni hermot läheisen ystävän kanssa, ja onnistuin itse rikkomaan kaikki "Elämän lunttilappuni" moraalineuvot suutuspäissäni. Lopputulos näin yleisellä tasolla oli se, että Leo Tolstoi, Pekka Ervast ja evankeliumien ja vuorisaarnan Jeesus ovat edelleen oikeassa. Kannattaa yrittää välttää suuttumista, jos aidosti siihen vain pystyy. Se nimittäin mielestäni väistämättä perustuu itsepetokseen ja todellisuuden väärintulkintaan.

Näet muuan muassa tapahtuupa mitä tahansa, maailmankaikkeuden loppuhistoria kaikkine iloineen ja suruineen menee aina sitten sen mukaan mitä on tapahtunut kulloinkin.
Lisäksi suutuspäissään helposti tulkitsee toisen ihmisen aivan päinvastoin kuin sen jälkeen, kun kiukku on laantunut.

Evankeliumien Jeesus sanoi tarinan mukaan, että menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: armeliaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja. Anteeksiannon ja armeliaisuuden on kuitenkin parempi kummuta aidosta tahdosta antaa anteeksi,
kuin vain väkisin jostain periaatteesta.