[7] Pari reunamerkintää Vuorisaarnasta

Leo Tolstoi kiteytti romaanissaan Ylösnousemus Jeesuksen opit "viiteen käskyyn", jotka hän ammensi evankeliumien Jeesuksen Vuorisaarnan kohdista Matt.5:21-48.

Itse olen yrittänyt erityisesti miettiä kohtaa Matt.5:23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi." Tulkitsen tässä, että "lahjan vieminen alttarille" voisi esimerkiksi tarkoittaa - kuten Leo Tolstoi väittää - rukoilemaan menemistä.

Tuntuu, että tämä raamatunpaikka on yleisperiaatteena ihan hyvä, mutta tässä todellisuudessa yksittäinen ihminen voi joutua kummallisiin tilanteisiin, joissa "kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät". Lisäksi joissain tilanteissa ei ehkä kannata vanhoja asioita enää loputtomiin vatvoa mielessään. Jos sinua raskaana painaa menneisyyden huonot tekosi, katso vaikka Clint Eastwoodin ohjaama ja David Peoplesin käsikirjoittama westernleffa Armoton (englanniksi Unforgiven), joka on kyllä melkoinen moraliteetti ja kerta kaikkiaan paras näkemäni lännenelokuva tähän asti. Muista, että kaikki meidän ihmisten teot (pidettiinpä niitä missä määrin huonoina tai hyvinä), ikään kuin hautautuvat todellisuuden syy-seurausverkkoihin ja tulevaisuus _iloineen_ ja suruineen menee aina sen mukaan mitä aiemmin on tapahtunut. Tietysti voidaan spekuloida, voivatko "yliluonnolliset voimat" peukaloida näitä syy-seurausverkkoja, mutta en nyt tässä käsittele sitä.

Matt.5:38 "älkää tehkö pahalle vastarintaa" ymmärrän aika kirjaimellisesti. Leo Tolstoi ja Friedrich Nietzsche (kirja Antikristus) pitivät tätä kohtaa avaimena koko evankeliumien Jeesuksen moraalifilosofiaan.

Matt.5:48 "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isännne on täydellinen". Tämän virkkeen konteksti on "vihollisen rakastamisessa", ja huolimatta dogmihistoriasta, uskon että täydellisyyttä on juuri se, että pyrkii rakastamaan kaikkia.

Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että Vuorisaarna on kuin kuvaus sellaisen henkilön mielenmaisemasta, joka "elää sisäisessä Jumalan valtakunnassa", Jumalan armossa ja ehdottomassa rakkaudessa. Tällaisen henkilön elämän- ja maailmankatsomus ikään kuin spontaanisti asettuu kohti Vuorisaarnan moraalineuvoja siinä prosessissa, jossa hän opettelee rakastamaan.