Olen itse hyvin vaikeasta ja sairaalloisesta ylipainosta kärsivä mies. Jotkut minua tuntemattomat ihmiset ovat joskus jopa aluksi kokeneet, että massiivinen lihavuuteni, ulkonäköni, ovat muka jotenkin ristiriidassa ajattelunlahjojeni kanssa. Ikään kuin lihavat olisivat tyhmiä ihmisiä. Olen lukenut Antti Heikkilän kirjasta Riippuvuus - Valheiden verkko, että tietty luonteen lujuus ja jääräpäisyys päinvastoin voi ylläpitää riippuvuuksia, kuten minulla massiivisten annoksien syömistä ja tupakan ketjupolttoa. Onneksi minulla ei ole tupakan lisäksi tässä nyt muita päihdeongelmia.
Joudun jopa lähikaupassa nyt käymään kevyen jakkaran kanssa, kun selkäni on niin kipeä. Tätä menoa varmaan olen haudassa 5-10 vuoden päästä, mitä asiaa olen alkanut viime aikoina ihan oikeasti, pala palalta, tiedostaa.
Mutta itse asiaan: Noin puoli vuotta sitten tutustuin erääseen toiseen miespuoliseen henkiseen etsijään täällä netissä. Lihavuuteni tuli esille, ja satuin kertomaan halveksivani sellaisia kusipäisiä ihmisiä, jotka nauroivat tai pilkkasivat lihavuuttani. Kaverini kysyi: "miten reagoit siihen"? Minä sanoin suurin piirtein näin: "Tunnen hetken sisäistä raivoa, mutta kävelen pois ulkoisesti reagoimatta."
En olisi millään voinut uskoa etukäteen, miten uusi tuttavuuteni tähän reagoi. Kuvittelin, että hän ilmaisisi minulle henkistä tukea myötäilemällä käytöstäni.
Hän sanoi: "Olen mieluummin sellaisten kusipäiden seurassa kuin sinun seurassasi"!!!
Minä ajattelin: "Mitä?" Ja seuraavalla sekunnilla sain suuren oivalluksen, joka on ollut muokkaamassa osittain koko viime puolivuotista ajatteluani. Jos Jumala suo minun vielä joskus tavata tämän ihmisen, niin kumarran kyllä syvään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.