Mikä siis oli se oivallus, jonka ystäväni avustuksella sain? Katso edellinen blogimerkintäni. Jos me maapallon ihmiset emme olisi mieleltämme aivan näin sairaita, kuin todellisuudessa olemme, me pyrkisimme huomattavasti suurempaan rehellisyyteen ja suoruuteen suhteessa suulliseen ulosantiimme, ajatuksiime ja tunteisiimme.
Meidät on opetettu lapsesta pitäen "pitämään turpamme kiinni". Meidät ohjelmoidaan ja opetetaan olemaan hyvin huolissamme siitä, mitä muut ihmiset meistä ajattelevat, millainen on kunniamme ja maineemme muiden ihmisten silmissä.
Loppupeleissä tällaisillä asioilla ei ole kovin paljoa tekemistä edes onnellisuuden kanssa. Onnellisuushan on sitä, että viihtyy ajatustensa parissa. Sillä ei ole kovin suurta väliä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, puhuvat paskaa selän takana tms.
Niin, miten siis lihavan kannattaa reagoida, jos hänen ulkonäköään pilkataan? Kannattaa kusipäälle antaa "kusipäistä" palautetta. Voi olla ihan asialinjalla. Voi esimerkiksi kertoa hiukan suuttuneena, että jos kaverillasi olisi syöpä, niin pilkkaisitko tosissaan häntä, että toivottavasti kuolet syöpääsi? Tarkoitatko naurullasi, että toivottavasti kuolen lihavuuteeni? jne. jne. jne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen toisesta ja kolmannesta kappaleesta 100 % samaa mieltä. Tuosta lapsesta saakka opettamisesta tuli mieleen yksi mielenkiintoinen, mm. koulusurmia käsittelevä kirjoitus. Liittyy ehkä tähän aiheeseen vähän löyhästi, mutta liittyy kuitenkin.
VastaaPoistaKirjoituksen tekee mielenkiintoiseksi mm., että siinä arvioidaan kriittisesti yleistä uskomusta "yhteisöllisyys on hyvä asia". Se ei sittenkään taida sitä olla?
Onnistuin sohlaamaan äskeisen linkin, Ruukinmatruunan blogia siis tarkoitin.
VastaaPoista