[3] Teoriasta käytäntöön?

Minusta on viime aikoina tuntunut yhä enemmän siltä, että olen jo miettinyt niin sanottuja henkisiä ja elämänfilosofisia kysymyksiä jo melkein tarpeeksi tämän elämän ajaksi. Kun alkaa epäillä jo koko tätä universumia ja todellisuutta jumalaiseksi huijaukseksi, unennäöksi, virtuaalimaailmaksi, niin intuitiota ja mielikuvitusta käyttäen tuntuu mahdolliselta löytää mahdolliset "ja mahdottomat" ratkaisut melkein kaikkiin tärkeimpiin teologisiin ongelmiin. Jumala tietää, pystynkö enää
mitään kovin "persoonallista" enää keksimään, mutta itse yritän tähytä toistaiseksi kohti maallisten opiskeluasioiden hoitamista, loputtomien elämänfilosofisten mietiskelyjen sijaan.

Palaan tässä vielä tekstiini "Elämänfilosofiani", joka löytyy kotisivultani.

Tämän tekstin sisällön omaksuminen ja siitä yhtä mieltä oleminen ei käsittääkseni edellytä lukijalta mitään uskonnollista vakaumusta. Niinhän asiat ovat, jos mahdolliset jumalat, enkelit tms. eivät peukaloi perusteelisesti todellisuuden syy-seurausverkkoja. Uskon, että tulevaisuudessa ihmiset tajuavat perusteellisesti sen, mitä tuossa artikkelsissakin julistan. Eli että ihmiset tajuavat elävänsä täällä maailmassa yhdessä, että he ovat jatkuvasti moninaisissa vuorovaikutussuhteessa toistensa kanssa ja vaikuttavat toistensa elämiin.

[2] "Älkää tehkö pahalle vastarintaa"

Kirjoitin kotisivulleni artikkelin nimeltä Elämän lunttilappu, joka oli alunperin laajennus suomi24.fi:n nimimerkki "kahvinviejän" kanssa kirjoittamaani "Raamattu 2":seen Se löytyy osoitteesta http://pyha.110mb.com/ Laadin tähän alkuperäistekstiin kohdat i, ii, iii ja iv - ja nimimerkki "kahvinviejä" kohdan v.

Siitä lähtien olenkin sitten lapselisesti miettinyt, miten itse parhaiten tuon kohdan v. ilmaisisin. Eräs ystäväni herätti minut todellisuuteen, että elämässä tosiaan on ehkä oleellisempaa olla rehellinen tunteilleen ja ajatuksilleen kuin pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä ja kiltti ihminen. Kantapään kautta olen myös joutunut oppimaaan, että jos kiskaisee lähimmäisensä käytöksen takia herneet nenäänsä, niin kohta on lähimmäiselläkin kahta kauheammin herneet nenässä. Ja suuttumus helposti johtaa negatiivisuuden mopon karkaamiseen käsistä, vaikka pohjimmainen syy riitoihin olisikin ollut vain toisen väärinkäsittäminen ja -ymmärtäminen.

[1] Ensimmäinen bloggaukseni

25.8.2008
Päätin kokeilla minäkin sitten jonkunlaista bloginpitoa.

Kimmokkeena tälle oli se, että koen vihdoinkin tajunneeni, että olen ollut jossain määrin harhassa "hienojen" elämänfilosofisten ajatusteni kanssa. Ja toisaalta - kaikkea ei viitsi kirjoittaa artikkelimuotoon. En kuitenkaan aio blogata henkilökohtaisia ihmissuhdeasioitani kuin korkeintaan hyvin yleisellä tasolla ja nimiä mainitsematta.

Olen tullut vihdoin siihen tulokseen, että olennaista elämässä ei ole pyrkiä olemaan mahdollisimman kiltti ja hyvä ihminen - ja pyrkiä miellyttämään muita mahdollisimman paljon. Olennaisempaa on oppia olemaan rehellinen ajatuksilleen ja tunteilleen ja pyrkiä kasvamaan omaksi aidoksi itseksi.

Aito ihminen on rehellinen myös suhteessa toisiin ihmisiin. Hän puhuu mitä ajattelee, ja uskaltaa antaa sekä positiivista että negatiivista palautetta silläkin uhalla että voi tulla hylätyksi.

Olen myös vuosikaudet liikaa ihannoinut stoalaista järkkymättömyyden filosofiaa. - Toinen ääripää on mielestäni Tommy Hellsteniläinen aikuisten "sisäinen lapsi"-filosofia. Saa nähdä mihin lopulta
tuolla akselilla sijoitun. Tämä riittääkin elämäni ensimmäiseksi bloggaukseksi.