[14] Mietteitä kristinuskosta (osa 1)

Olen tuntenut elämäni aikana muutaman muslimin. Jos olen tulkinnut ja ymmärtänyt heidän uskontoaan oikein, hyvin suuri osa muslimeista kasvatetaan lapsesta asti siihen katsomukseen, että Jumalan olemassaolo on heille aivan itsestäänselvä asia. Jos muistan oikein, Jumalan olemassaolon epäily on heidän piirissään suuri synti.

Pääpiirteittäin toisin on kristinuskossa. Uskon, että ylivoimaisesti suurin osa kristityistä ovat itse asiassa pohjimmiltaan oman uskontonsa suhteen skeptikkoja. Filosofi, kirjailija ja teologi Søren Kierkegaard piti sellaista kristittyä, jolta puuttuu epävarmuus (skeptinen komponentti) uskostaan, esteettisenä reippailijana, saatananmoisena jätkänä, joka, epäolennaisesti sanottuna, tahtoo veljeillä Jumalan kanssa, mutta, olennaisesti sanottuna, ei ole minkäänlaisessa suhteessa Jumalaan. (Lähde: Jaakko Heinimäki, Pyhä nauru, 3. painos, Keuruu, 2003, s.17)

Omat huomioni puhuvat siihen suuntaan, että jos "keskimääräinen skeptikkokristitty"; kirkkoihin tai muihin kristillisiin seurakuntiin kuuluva kristitty, saa yhtäkkiä täyden uskonvarmuuden, hänellä helposti ainakin joksikin aikaa menee niin sanotusti pää sekaisin. Niinpä länsimaiden mielisairaaloiden suljetuilla osastoilla onkin tämän tästä itseään messiaaksi, Jeesukseksi tai Neitsyt Mariaksi uskovia. Vapaat kristilliset suunnat (Suomessa) osaavat käyttää "äskettäin voimallisesti uskoontulleita" usein todistuspuheiden pitäjinä ja niin edelleen - ja muutenkin seurakuntayhteys auttaa pitämään heitä helpommin "terveissä uomissa", kunnes uskonhumala on laantunut. "Raitis luterilaisuus" (Suomessa) taas ei yleensä osaa ymmärtää ns. "hihhuloitsijoita", ja nämä jäävätkin monesti yksin seurakunnassaan, ja he alkavat joissain tapauksissa jonkinmoisessa kiihtymistilassaan luoda omia "teologioita", joissa he kuvittelevat olevansa jotain tärkeitä hahmoja Jumalan suunnitelmissa. Uskonkiihtymystiloissa koetut merkityselämykset ja ristiriidat esimerkiksi evankeliumin Jeesuksen moraalineuvojen ja ihmisten käytännön käyttäytymisen välillä saavat useiden mielet särkymään.

Siis siinä, että useimmat kristityt ovat käytännössä skeptikkoja, on hyviä puolia; suuret ihmismassat pysyvät mielisairaaloiden ulkopuolella. Monet kristityt rukoilevat Jumalaa antamaan heille uskonvarmuuden, mutta heille sanoisin, että "ole vähän varovainen mitä toivot - se näet voi toteutua."

Mistä kristittyjen massaskeptismi sitten johtuu? Nähdäkseni ennen kaikea siitä, että kristinusko on muinaisiin historian tapahtumiin perustuva ja niihin voimakkaasti ankkurissa oleva uskonto. Usea kristitty voi pitää Aadamin ja Eevan paratiisia symboolisena kertomuksena, mutta mitä lähemmäksi mennään Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista ja väitettyä ylösnousemusta, sen historiallisempaa "pitää" Raamatun tekstin olla. Kristityillä ei kuitenkaan ole mitään
aikakonetta mennä Raamatun tapahtumia ja dogmeja tarkistamaan. Räisänen-Saarinen: Raamattutieto-kirjan mukaan vanhimmat säilyneet katkelmat Uudesta testamentista ovat Johanneksen evankeliumista ensimmäisen vuosisadan lopulta. Niinpä on ainakin järkiperäisesti ajateltuna hyvin vaikea tietää, oliko esimerkiksi evankeliumin Jeesuksen veden muuttaminen viiniksi historiallinen tapahtuma vai ei. Moni uskova on niin yksinkertainen ajatuksissaan, että kuvittelee Jumalalle olevan mahdotonta huijata heitä, ja siksi Raamattu on heidän mielestään totta kannesta kanteen. Huijaaminen ulkoistetaan saatanalle ja demoneille.

[13] Omnigravismi eli "kaikentärkeysoppi"

Omnigravismi on Jukka K. Korpelan 19.1.2007 "puolivakavissaan" sfnet.keskustelu.kieli -keskusteluryhmässä ehdottama termi käsitteelle, jonka esitin kyseisessä keskusteluryhmässä 19.1.2007. (omnis = kaikki, gravis = painava, tärkeä).

Kyseessä on lyhyesti sanottuna katsomus, jossa kaikki maailman tapahtumat katsotaan olevan tärkeitä, - ja erityisesti tulevaisuuden kannalta katsottuna.

Olen jo esittänyt tämän suuntaista filosofiaa kotisivujeni Elämänfilosofiaa-tekstissäni; olemme osa todellisuuden syy-seurausverkkoja ja luomme valinnoillamme koko ajan tulevaisuutta ainakin siinä tapauksessa, jos meillä on edes vähääkään vapaata tahtoa ja mahdolliset "korkeammat" Voimat eivät peukaloi todellisuuden syy-seuraus-verkkoja siten, että valintojemme seurauksien vaikutus tulevaisuuteen jotenkin kumoutuisi.

En tarkoita tällä kuitenkaan, että tarvitsisi kuluttaa suurta määrää aikaa miettimällä jotain semmoista, että voivatko perhosten siiveniskut mahdollisesti aiheuttaa jonkin ajan kuluttua hirmumyrskyjä toisella puolella maapalloa. Tai esimerkiksi sitä, että voiko yksittäinen tapahtuma universumimme toisella laidalla vaikuttaa meihin -- toki voi, ainakin jos todellisuutemme on jumalallinen simulaatio(ali)todellisuus... Mutta ihmistodellisuus ja ihmisten valinnat todennäköisesti uskoakseni vaikuttavat jo siinä määrin tulevaisuuden kehkeytymiseen, että ne kaikki ovat tärkeitä. Vaikuttavat siihen, ketä syntyy tänne tulevaisuudessa ja niin edelleen.

[12] Muistiinpano ihmisten valintojen tragiikasta

Juuri mikään ei tunnu inhimillisemmältä kuin se, että ihmisinä joudumme koko ajan tekemään valintoja, joista koemme olevamme vastuussa tai syyllisiä. Meitä ohjaavat valinnoissamme elämänkokemuksemme, harkintamme, kasvatuksemme, koulusivistyksemme ja niin edelleen.

Mutta valitsemmepa sitten yksittäisessä tilanteessa niin tai näin: voimmeko uskoa, että maailma muuttuu yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi, kun valitsemme niin kuin valitsemme?
Vähänkin kun asiaa ajattelee, niin tuloksena on se, että ei ole mitään syytä uskoa asian suhteen niin tai näin. Jokainen valintamme näet tulee osaksi todellisuuden syy-seuraus-verkkoja, ja tuloksena on joka tapauksessa sekä hyviä että huonoja seurauksia.

Ja vaikka tarkastelisi vain valinnan "keskipitkänajan" seurauksia, monesti "hyvä teko" voi poikia todella ikäviä seurauksia, joita ei olisi sattunut, jos olisimme alunperin valinneet mielestämme "huonommin".

Jos ylipäätään on eroa "hyvällä" tai "pahalla", niin hyvät teot voivat ainoastaan tilastollisesti kehittää maailmaa "parempaan suuntaan".

[11] Profeetoille ja tuleville uskonnonperustajille - ajatusleikki

Juolahti mieleen seuraava lyhyt kuvitteellinen puhe.

"...Hyvä herrasväki, te siellä 10 000 vuotta tulevaisuudessa! Kuten tiedätte, perustin 2000-luvun alussa uskonnon nimeltä Zzz. Minun aikanani vitsailtiin, että jos perustaa hengellisen yrityksen, voi rikastua miljoonilla, kun taas huolellisella uskonnonperustamisella voi hankkia tililleen miljardeja.

Arvaan että te siellä olette alkaneet skitsoilla, että olinko minä ollenkaan historiallinen henkilö vai en, vaikka minusta jäi talteen kirjoituksia, valokuvia ja videonpätkiä. Kuulkaa: Jumalaa, jumalia tai muita "korkeampia" voimia kuin ihminen ateistisen naturalistisesti käsitettynä, ei voi vähempää kiinnostaa, uskotteko te minun olleen historiallinen henkilö vai ette. Ei ole väliä ovatko "myytit" minusta oikeasti tapahtuneet vai ovatko ne satua. Jos kertomukset ja dokumentit minusta antavat teille vielä jotain, niiden on pelattava teidän ajassanne, teidän nykyhetkessänne. Saatte ihan vapaasti edelleen skitsoilla, loiko Jumala maailman viime torstaina (teidän aikakaudellanne). Onko maailma luotu jossain historian pisteessä dinosaurusluineen päivineen ja niin edelleen...

Jumalaa ei säväytä se, miten uskomisbitit ovat aivoissanne. Hyvä herrasväki, ette tarvitse uskonaikakonetta, jolla voitte uskoa muinaisia kertomuksia todella tapahtuneiksi. Sen sijaan yrittäkää opetella rakastamaan ja armahtamaan, itseänne ja muita. Eri ihmisillä on perintö- ja muista kasvutekijöistä sekä erilaisista elämänkokemuksista johtuen erilaiset edellytykset rakkauteen, ja niinpä onkin Jumala ainoa mahdollinen "oikea" tuomari, joka näkee ihmisen suhteessa hänen edellytyksiinsä.

Hyvä herrasväki, elän vielä aikaa, jolloin asioita luokiteltiin tiukahkosti hyviksi ja pahoiksi,
eli siis jatkoimme erään pyhän kirjan alun mukaista hyvän ja pahantiedon puun hedelmien syömistä. Kuoleman jälkeisestä olotilastamme annettiin ymmärtää, että se on joku ikuinen autuus tai ikuinen rangaistus. Mielisairaaloiden suljetulla osastolla vahvassa maniassa oleva potilas voi kysyä jatkuvasti oletko hänen ystävänsä vai vihollisensa.

Toivottavasti, te hyvä herrasväki siellä 10 000 vuoden päässä, olette jo tajunneet, että me ihmiset elämme tällä maapallo-avaruusaluksellamme yhdessä. Vaikutamme jo pelkällä olemassaolollamme koko ajan toistemme elämiin, ja siihen, ketä tänne tulevaisuudessa syntyy. Välttäkää jo tästäkin syystä rajaamasta yhden atomijoukon todellisuudesta ja julistamalla tuo atomijoukko syylliseksi...."

Kyseessä oleva individi jatkoi puhettaan vielä sydämensä kyllyydestä , mutta minustakin tuntuu, että voimme lopettaa tähän.

[10] Moraali ja moralismi

Netistä löytyy jonkun anonyymin (tai useiden anonyymien) kirjoittama teksti:

"Thirty Minutes to Enlightenment - The Demystification of Zen - A Definitive Guide to the Realization of Nirvana - a Post Cultural, Post Existential, Zen Encounter" Noilla hakusanoilla pitäisi löytyä.

Teksti antaa ymmärtää, että meidän pitäisi tyystin lopettaa asioiden arvottaminen. Pitäisi lopettaa arvojen, moraalin ja etiikan käyttö, ja katsella asioita ja tapahtumia "sellaisina kuin ne ovat", ilman niiden arvottamista. Teksti sanoo, että ihmisten kärsimykset johtuvat liittymisestämme arvoihin, moraaliin ja etiikkaan. Lyhyt siteeraus:

"The illusionary concepts of values, morals and ethics exist so that we may judge, separate and divide, and then pit the one side against the other. This enables the persons involved to feel either superior or inferior as the case may be. This is the underlying motivation for all cultural-existential activity."

Tämä on mielestäni erittäin hyvin sanottu. Mutta kaikesta moraalista luopuminen ei tunnu kuitenkaan järkevältä. Se olisi vähän kuin hammaslääkäri poistaisi kaikki hampaat sen sijaan, että paikkaisi ne, joissa on reikiä. On kyllä mielestäni totta että Raamatun kertomus Hyvän ja Pahan tiedon puusta, on erittäin osuva. Me ihmiset elämissämme jatkuvasti "syömme tuon puun hedelmää", ja suuri osa kärsimyksistämme johtuu siitä. Perustelemme valintojamme, mutta monissa tapauksissa olisi myös perusteita valita jotenkin toisin. Niinpä sitten vallitsee ideologioiden sota maailmassa - kaikki luulevat olevansa (omilla perusteillaan) oikeassa.

Edellä mainitussa tekstissä on rakentavaa se, että se vastustaa moralismia. Hyvin moni ihminen "saatanallisesti" vertailee itseään toisiin ihmisiin, ja toisia itseensä. Aina löytyy itseä huonompia ihmisiä, jos ei muista, niin ainakin yhteiskunnan halveksittavimmista rikollisista...

Esoteerisen psykologian harrastaja Thorwald Dethlefsen kuitenkin kirjoitti kirjassaan Hyvä ja Paha, että ajatukset tyyliin "Minä en koskaan voisi tehdä noin", on varmin tapa estää oma valaistuminen. Mohandas Gandhi kertoi kilvoitelleensa sen suhteen, että ei vihaisi yhtään ihmistä.

Kaikki me ihmset koko ajan uskomme, ajattelemme ja toimimme sisäisen todellisuutemme kannalta mielekkäästi. Jos kohtalo tai Jumalan/jumalien tahto olisi mennyt toisin, voisimme olla nyt kenen tahansa - maailman syntisimmänkin - ihmisen housuissa. Mistä sitä tietää, vaikka joku itsepäinen ylijumaluus pistäisi meidät elämään kaikkien toistemme elämät, jotta oppisimme kantapään kautta, kärsimyksen kautta, kohtelemaan "oikein" toisia olioita.

[9] Toisen pääsiäispäivän mietteitä 2009

Esimerkiksi Matrix-elokuvan ja internetin virtuaalimaailmojen "modernit mythokset" ovat muuttaneet kykyämme ymmärtää hengellisiä kysymyksiä. Kun aiemmin Jumalan taivas tuntui unenomaiselta ja oma maailmamme konkreettiselta, nyt voimme ymmärtää, että oma maailmamme voi olla unenomaista harhaa joltain toiselta olemassaolotasolta katsottuna.

Tämä todellisuus voi esimerkiksi olla joku jumalallinen kokeilu, jossa jumalat on pistetty inkarnoitumaan ihmisiksi tähän mahdollisimman ateistiselta vaikuttavaan maailmaan.

[8] Lankalauantain 2009 mietteitä

Lisäsin juuri kotisivuilleni pari tekstiäni, jotka olin jo joku aika sitten kirjoittanut. Kotisivuni teksteissä alkaa jo olla asioiden toistoa melkoisesti. Voi olla että sinne ei ehkä ole tulossa lähiaikoina enää lisää pohdintoja.

Alkaa nyt näyttää lupaavasti siltä, että urani itseoppineena "uskonnonfilosofina" on menossa mukavasti kohti loppuaan. En usko, että pystyisin keksimään enää mitään olennaista tällä saralla.

Kun ottaa lähtökohdiksi oletukset, että jumalat tms. korkeammat voimat voivat rajatta huijata ihmisiä ja toisiaan - ja kun olettaa, että tämä todellisuus voi olla korkeampien voimien kannalta virtuaalitodellisuus, tuntuu, että on mahdollista keksiä mielikuvitusta, järkeä ja intuitiota käyttämällä monia ratkaisuhypoteesejä useisiin teologian ongelmiin. Jopa vaikeimpiin teologian ongelmiin. Mutta ne ovat mielikuvituksen tuotteita.

Moni uskova kristitty haluaisi käännyttää koko maailman Jeesus-uskoon, mutta häneltä ehkä on jäänyt huomaamatta, että entäs jos Jumala tai jumalat nimenomaan haluavat, että täällä on skeptikkoja, ateisteja ja kaiken sortin uskovia... Voi olla Jumalan tahto, että Hänen olemassaolonsa ei näyttäydy tieteellisissä tutkimuksissa ja julkisissa tarkastuksissa.

Moni uskova kristitty kertoo, että heti uskoontullessa ja tai heti sen jälkeen, hän on "tajunnut että Raamattu on totta". Itse olen huomattavasti skeptisempi. Meillä ei ole aikakoneita mennä katsomaan, mitä siellä oikeasti on tapahtunut tuhansia vuosia sitten. Omia kokemuksiani olen selittänyt kotisivuni "Miksi uskon?"-tekstissä. Niiden perusteella ja synkronistisiä yhteensattumaelämyksiä kokeneena voin vain sanoa, että minä itse olen vakuuttunut, että on todella "jotain korkeampaa", kuin ihminen ateistisen naturalistisesti käsitettynä.