Tässä on vanha kotisivuni teksti, jossa yritin selvittää,
miksi uskon, että on olemassa ainakin yksi 'korkeampi'
Voima kuin ihminen ateistisen naturalistisesti käsitettynä.
Olen harrastanut vuosien varrella kirjoittelua nettiin
erityisesti henkisistä asioista ja myös sellaista kirjoittelua,
jonka lukija voisi katsoa "julistamiseksi". Harvemmin olen
kuitenkin suoraan käsitellyt uskoni pohjimmaisia perusteita.
Toivoisin että tämä artikkeli olisi tästä linjasta poikkeus.
Uskon, että mahdollisen ns. "kuolemanjälkeisen pelastuksen"
kannalta sillä ei ehkä ole mitään merkitystä, onko
ihminen uskovainen vai ei, tekeekö hän missä
määrin enemmän tai vähemmän hyviä tai pahoja tekoja.
Veikkaisin, että me olemme täällä ihmismuodossa enemmän
tai vähemmän hölmöilemässä ympäriinsä, kuten edesmennyt
kirjalija Kurt Vonnegut kirjassaan Maaton mies sanoi.
Veikkaan kuitenkin että olemme myös keräämässä kokemuksia ja
yrittämässä oppia jotain. Mutta voihan se olla, että jotain
mahdollisia kuolemanjälkeisiä sanktioita tulee, jos
on suhteessa edellytyksiinsä elänyt "huonon" elämän.
Uskon, että (1) kohtaamme lopullisen loppumme kuolemassa tai
(2) sitten "sielumme" jää jossain muodossa henkiin ja
matkaamme kohti uusia seikkailuita. Tai (3) ihmiset yhdistyvät
Ykseyteen Jumalan kanssa, ja ns. New Age-lainen Ykseys-oppi
toteutuu. Tai (4) meistä kehittyy lopulta jumalia, kuten
esimerkiksi mormonismi väittää. Tai (5) olemme jo jumalia,
mutta nyt olemme elämässä ihmisen elämää.
Veikkaan että esimerkiksi vaihtoehto (3), (4) tai (5) voi ehkä olla
lopulta kohtalomme (kunnes ehkä uudelleen erotaan ykseydestä),
mutta että saatetaan ehkä olla vielä "reissulla", eli (2)-kohdassa
menossa.
Miksi uskon ylipäätään Jumalaan? Tai että on ylipäätään
on ainakin yksi ihmistä "korkeampi" voima? Syyni
tähän on nähdäkseni kahtalainen: maailmanuskonnoissa
ja eri pyhissä kirjoissa on toisinaan hyviä ja mielenkiintoisia
moraalineuvoja ja sitten on henkilökohtaiset "tietoteoreettiset"
syyt.
On oppia ehdottomasta rakkaudesta ja armeliaisuudesta,
vihollisen rakastamisesta ja niin edelleen, mutta
en tässä artikkelissa käsittele niitä enempää, sanottakoon
kuitenkin, että esimerkiksi kristinuskosta, kabbalasta,
hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta
löytyy hyviä pointteja.
Sitten ne "tieto-opilliset" syyt, joiden takia kirjoitan
tätä artikkelia. Minä ihmissubjektina olen
todella kokenut, että jokin korkeampi voima todella ilmenee
ja on olemassa. Sanotaan kuulemma, että yhteensattumat ovat
Jumalan tapa pitää itsensä näkymättömissä tai piilossa.
Itse koen, että juuri (usein huumoripitoisten) yhteensattumien
kautta jokin karu (joka johtuu kärsimyksen ongelmasta)
voima ilmenee ja tuottaa merkityselämyksiä - se on mystistä.
C.G. Jung puhui synkroniteetistä, synkroonissa elämisestä
todellisuuden kanssa.
Kritiikkinä näitä mystisiä merkityselämyksiä vastaan
toimii tietysti heti vastaväite, että kaikkien
ihmisten elämä on "yhtä lottoarvontaa", ja
kaikenlaisia yhteensattumia ja merkityselämyksiä
tulee melko usein kaikille - toiset eivät vain
reagoi niihin kuten minä. Minä vain
huomaan ne ja tulkitsen ne "jumalallisiksi merkeiksi",
koska olen herkistynyt niitä huomaamaan.
Toinen itsekriittinen huomio on tietysti se, että
kun maailmassa on useita miljardeja ihmisiä, niin
todennäköisyyslaskun mukaan pienelle prosentille ihmisiä
tulee elämässä vastaan kasapäin todella kummallisia
yhteensattumia ja niistä sitten merkityselämyksiä.
Laitan nyt tähän tekstiin kolme esimerkkiä,
millaisia nuo synkronistiset merkityselämykset voivat
olla. Siis millaisia muun muassa itse olen kokenut.
Ensimmäinen esimerkki tapahtui kesällä 1996
vanhempieni mökillä Pieksämäen Kirvesjärvellä.
Tämä oli elämäni rajuin henkinen kokemus, kun
muutuin muutamassa sekunnissa agnostikosta
kiihkouskovaiseksi.
Olin suuressa ahdistuksessa, ja rukoilin
Jumalta merkkiä, että hulluus loppuisi.
Vähän aikaa sen jälkeen löysin vanhempieni
yksityistien reunalta rypistetyn
paperilapun, joka oli lyijykynällä
ruutupaperille kirjoitettua tekstiä.
Se meni näin:
(paperilappu alkaa)
Kertoja (antti)
Jeesus tuli Jerikosta tämän suuren
väkijoukon seuraamana ja aurinko
paisto ja vettä sato ja ilima oli
muutenkin kaunis. Tässä on tapahtuma
joka tapahtui Jeesuksen ollessa
matkalla Jerikoon
Helena istuu tien vieresä sokeana
Jarmo kerjää!
Jeesus kulkiessa Väkijoukon mukana ohi
Helsku alkaa huutan Jeesus Duavidin
Poeka armahda minua
väkijoukko Saara ja Eilina "Turpa kiinni
älä häiritse Jeesusta
Jarmo:"No tuokee se tänne"
Elina ja Saara taluttaa sokean Jeesuksen luo
Jarmo: Mitä tahon
Helsku Ope, anna mulle mun näköni
Jarmo Menehän nyt Uskos on parantanut
sinut
Helena näkee ja iloitsee
(paperilappu loppuu)
Huomioni kiinnittyi tuohon "Jarmo Menehän nyt Uskos
on parantanut sinut". Tulin erittäin voimallisesti
uskoon ja pois tolaltani. Myöhemmin paljastui,
että tuo paperilappu oli näytelmän käsikirjoitus,
joka oli näytelty rippikoulussa, jossa veljeni
oli ollut isosena - ja Jarmo-niminen riparilainen
oli näytellyt Jeesusta. Eli lappu oli pudonnut
veljeni taskusta sinne vanhempieni yksityistielle.
Lappu on edelleen minulla tallessa, vaikkei se
tietenkään muille ihmisille kuin itselleni
"todista" mitään.
Toisena esimerkkinä voisin mainita ainoan
"ihmekokemukseni". Viime marraskuussa
tietokoneruutuni vieressä oleva
Tupla King Size suklaapatukkakääre
nousi yhtäkkiä ilmaan ja koputti
kolme kertaa pöytääni, kuulostaen
samalta kuin kynällä olisi naputettu kolme
kertaa pöytään. Olin juuri samaan aikaan
youtubessa katsomassa kahta videota, joissa
kaksi kitaransoittajaa soitti kitaraa,
ja ihmisrivistö käveli jonossa tulikammioon,
ja koin siitä merkityselämyksiä.
Näitä videoita en enää ole löytänyt
jostain syystä enää youtubesta.
Kritiikki: En muista oliko huoneen
tuuletusikkuna auki, olisiko
tuuli voinut tehdä sen? Oliko
kyseessä yhdistetty kuulo- ja
näköhallusinaatio?
Vastaan itselleni, että harhaluuloja minulla
kyllä on ollut, muttei juuri (muita) harha-aistimuksia.
Kolme naputusta tuli noin sekunnin aikana, joten
ei se varmaan ihan tuulestakaan johtunut.
Kolmantena esimerkkinä voisin ottaa viimei-
simmän markityselämykseni/yhteensattuman,
joka sattui ihan hiljattain.
Huomasin, että ampiainen oli tullut kämppääni.
Minulle tuli mieleen hassu ajatus, että
jos Ukko ylijumala on ottanut ampiaisen
hahmon, ja katsoo, ajanko hänet pois, -
vai tapanko hänet sähkökärpäslätkälläni.
No, tapoin sitten sen ampiaisen ja viskasin
ikkunasta ulos. Menin kohta (5-10 min) sen jälkeen
Usenetin alt.atheism -keskustelupalstalle,
ja törmäsin linkkiin:
Linkki
http://www.youtube.com/watch?v=-M-vnmejwXo
Tuon videon alussa joku ihmispäinen
ampiainen tai muu lentävä ötökkä
lentää. Koin merkityselämyksen, että
Jumala tässä taas mustan huumorin siivin muistutti
minua olemassaolostaan...
Jarmo Antero Manninen
http://www.iki.fi/manninen/
22.8.2008
Päivitetty ja korjattu 29.8.2010
