Me kaikki ihmiset luomme koko ajan tulevaisuutta.
Ajatuksemme, unemme, tunteemme, sanamme, tekomme ja
laiminlyöntimme vaikuttavat jatkuvasti todellisuuden
syy-seuraus-verkkoihin, ja siten siihen, mitä
tulevaisuudessa täällä todellisuudessa tulee
tapahtumaan, ketä ihmisiä tulee syntymään
maapallolle tulevaisuudessa jne.
Itse asiassa vaikuttaminen tulevaisuuteen on melkein
ainoa asia, jota ihmiseltä ei voi täysin riistää.
Olitpa keisari tai kuolleena syntynyt keskonen,
olemassaolosi silti vaikuttaa tulevaisuuteen. Ihmiseltä
voidaan viedä esim. henki, terveys, omaisuus, kunnia,
vapaus jne., mutta sitä häneltä ei voida viedä,
että hän olemassaolollaan ja ja elämisellään vaikuttaa
elämänsä aikana jatkuvasti siihen, keitä ihmisyksilöitä
täällä maapallolla esimerkiksi 200 vuoden päästä
tallustelee (olettaen että 200 vuoden päästä on ihmiselämää
jäljellä).
Vaikutamme koko ajan toisiimme ja toistemme elämään.
Monesti pahalta tuntuva sattuma johtaakin
tulevaisuuteen, jossa meille tapahtuu paljon hyvää.
Ja päinvastoin. Jokaisen ihmisen elämä on
tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä.
(Mielipidekirjoitukseni Espoon seurakuntasanomissa
(Esse) 15.2.2007, lehden verkkoversiossa, www.esse.fi,
10.1.2007)
Jatkan Frank Capran ohjaaman "Ihmeellinen on elämä"
(1946)-joululeffan sanoman elämänfilosofian poluilla.
Elokuva perustui Philip Van Doren Sternin tarinaan
"The Greatest Gift". Veikko Lavikin lauloi, että jokainen
ihminen on laulun arvoinen, ja että jokainen elämä on
tärkeä. Tähän voisi tietysti lisätä, että ihmisten elämien
lisäksi myös kasvien, eläinten, sienien ja mikrobien
elämät ovat tärkeitä.
2007 J. A. Manninen
