Kansaa asettui riviin Sokrateen eteen, ja Sokrates puhui heille:
"Kuka uskaltaa tunnustaa, että haluaisi varastaa minulta tämän kädessäni olevan Viisasten kiven, joka on minulle rakkain lahja, jonka koskaan olen saanut?"
Viimein eräs mies sanoi: "Rehellisyyden nimissä: minä haluaisin."
Sokrates vastasi: "Väärä vastaus."
Kului tovin aikaa ja joku toinen lausahti: "Minulla ei harmainta aavistusta."
Sokrates vastasi: "Väärä vastaus."
Kului taas tovi aikaa, ja eräs aukaisi suunsa: "Mikä oli kysymys?"
Sokrates vastasi: "Väärä vastaus."
Viimein eräs pikkupoika lausahti: "Onpa sinulla kädessäsi kaunis kivi."
Sokrates nyökkäsi ja lausui: "Aika lähelle, mutta se lienee vain kivi."
"
