Aikani yhteensattumia kerättyäni ja vähän muutenkin elämää nähtyäni olen tullut tulokseen, että joillekin ihmisille on osana heidän omaa hengellisyyttään aivan mielekästä uskoa, että sattumaa ei ole.
Ja jos tämmöiselle ihmiselle tulee joku "sattuma", esimerkiksi joutuu tapaturman seurauksena sairaalaan, niin hänen voi olla mielekästä kysyä ja miettiä, miksi juuri tällainen tapahtuma "sattui" juuri hänelle, juuri tässä ja juuri nyt. Haluaako ehkä todellisuus tai 'korkeammat' voimat opettaa tämän tapahtuman kautta jotain ja niin edelleen...
Minusta tuntuu, että tämmöiset ajatukseni menevät jo hieman sen teennäisen "rationalistisuuden" yli, mitä olen aiemmmin olen tästä aiheesta naputellut nettiin. Minähän olen julistanut, että yhteensattumat merkitsevät minulle vain 'korkeamman' Voiman tai voimien muistuttelua heidän olemassaolostaan. Syynä tähän on ollut ehkä hieman ylimitoitettu pelko siitä, että sattumien ja synkronisiteetin kokeminen aiheuttaisi helposti mielenterveyden hämmentymisen vaaraa.
Olin viime viikolla kaksi vuorokautta sairaalahoidossa vasemman kyynärvarren ruusutulehduksen takia. Siellä huomasin, että "tapahtuman" hengellinen mielekkyys tuntui olevan juuri siinä, että nämä ylläolevat ajatukset tulivat korostetusti tajuntaan.
