sunnuntai 12. tammikuuta 2014

[41] Uskontunnustukseni: Jumala on

On olemassa Jumala. Ymmärrän Jumalan isolla J:llä olemassaolon kokonaisuudeksi. Panteistisesti katsottuna jos jotain on olemassa, niin Jumalakin on olemassa. Ja koska jotain todellakin on olemassa, myös Jumala on olemassa.

On olemassa ainakin yksi 'korkeampi' Voima kuin ihmistietoisuudet ateistisen naturalistisesti käsitettynä. Tämän Voiman voi käsittää esimerkiksi taivaalliseksi Isäksi (tai Äidiksi).

Uskon, että ihmisten olisi hyvä pyrkiä olemaan veljiä ja sisaria keskenään. Ihmisten osa on muun muassa yrittää opetella ymmärtämään, auttamaan, rakastamaan ja armahtamaan itseään ja toisiaan. Kaikkien ihmisten ei liene tarkoituskaan olla uskossa, vaan monien ihmisten osa heidän elämiensä tarkoituksia voi olla tarkkailla todellisuutta esimerkiksi skeptikon tai ateistin näkökulmasta.

Miksi sitten uskon 'korkeamman' Voiman(/voimien) olevan olemassa? Syitä on lähinnä kolmea tyyppiä.

1) Olen nähnyt näyn.
2) Olen kokenut ihmeen.
3) Olen kokenut synkronistisia yhteensattumaelämyksiä.

Miten sitten yksittäinen ihminen voi nähdä näyn tai kokea ihmeen? En tiedä. Ehkä mielenterveyden poikkeustiloissa. Kaikkien ihmisten ei ehkä ole tarkoituskaan tuollaisia kokea tässä ajassa.

Yhteensattumaelämyksiäkään en voine opettaa toisille ihmisyksilölle. Voin kuitenkin viitata C.G. Jungin käsitteeseen synkronisiteetti.

Miten 'korkeampi' Voima tai 'korkeammat' voimat nähdä ihmisten tunteet ja ajatukset heidän pääkallojensa sisältä? Olemmeko jollakin virtuaalitodellisuustasolla ja/tai jossain "jumalallisessa simulaatiossa"? En tiedä. Onko kuolemanjälkeistä olemassaoloa? Olen toiveikas.