Ehkä tärkein sana, jonka sisältöä opin elämänkoulussani viime vuonna (2012) oli luullakseni sana Näkökulma. Me oliot olemme näkökulmia todellisuuteen ja todellisuudessa - ja todellisuudesta.
Minua ja meitä ehkä tarkkailee monta näkökulmaa, ja näitä näkökulmia tarkkailee ehkä monta muuta näkökulmaa. Todelisuutta saattaa
vallita sisäkkäisten ja/tai rinnakkaisten simulaatioiden ja "simulaatiotasojen" verkosto. Ylin "ylijumala (tai ylijumalat)" ei välttämättä edes tiedä, onko hänen takanaan piilossa jotain vielä korkeampaa...
Siitä minulla ei ole tässä hetkessä kunnon aavistusta, olemmeko vielä täällä keräämässä (olennaista) tietoa vai olemmeko täällä kenties vain hölmöilemässä ympäriinsä.
Jonkun ateistin tai skeptikon näkökulma voi olla "jumalille" tiedollisesti ja kokemuksellisesti paljon arvokkaampi ja hedelmällisempi kuin esimerkiksi minun näkökulmani, vaikka vahingossa sattuisin olemaan "lähempänä" totuutta kuin hän, vaikka "korkeampia" voimia olisikin olemassa.
Jossain jumaluuksien kehitysvaiheessa asiat ovat ehkä olleet ja näyttäneet melko mustavalkoisilta. Kun on sitten - esimerkiksi hyvin kaukaisessa muinaisuudessa - keksitty asettaa näitä näkökulmia, niin on ehkä tullut enemmän harmaan sävyjä todellisuuteen. Jossain vaiheessa on kenties keksitty fyysinen kipu ja sitä kautta myös tunteet ja sitten myös psyykkinen tuska ja hyvä olo.
