[29] Heikkona hetkenä

Joskus "heikkoina hetkinä" tulee mieleen ajatus, miten "helppoa" ehkä olisi, jos voisi vilpittömästi uskoa jonkin laajalevinteisen uskonnon mukaan oikeaoppisesti. Esimerkiksi kenties kävisin usein kirkossa ehtoollisella, joka muuten on esoteerikko Thorwald Dethlefsenin mukaan homeopaattinen sielunlääke korkeassa potenssissa eli laimennettu hyvin paljon (- Jeesuksessa olleet atomit ovat ehkä levinneet ympäri maapalloa parin tuhannen vuoden kuluessa....). Ja niin edelleen.

Tällöin usein katson uskontoaiheista chättiä tai pistän Taivas TV7 -televiokanavan päälle, niin parissa minuutissa tulee mieleen ne syyt, miksi en kuulu tällä hetkellä kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön. Olisi minulle hirvittävän vaikeata kuulua samaan uskontoon fundamentalis-konservatiivisten kristittyjen kanssa. Tältä ainakin nyt tuntuu.

Kuuntelin hiljattain radiota, jossa joku uskontotieteilijä totesi, että hänen uskontunnustuksensa on pelkkä: "Jumala on". Yhdyn tähän itsekin. Loppu on periaatteessa intuitiota ja mielikuvitusta (ja pieni siemaus logiikkaa).

On tuntunut hyödylliseltä samaistaa olemassaolon kokonaisuus Jumalaksi isolla J:llä. Silloin ei tarvitse miettiä onko Jumala olemassa vai ei....(tällä voi olla jotain tunnemerkitystä ehkäpä).

Tuntuu vahvasti siltä, että aidossa Jumala-uskossa ei ole todellakaan kyse muinaisten pyhän kirjan väittämien tapahtumien historiallisuuksiin uskominen. Mitä kristittyihin tulee, niin mitä lähemmäksi mennään Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemista, sen historiallisempaa Raamatun muka pitää olla. Onko näillä arvoisilla rouvilla ja herroilla kristityillä muka joku aikakone, jolla he pystyvät tarkistamaan, mitä siellä oikeasti on tapahtunut vuosituhansia sitten?

Sanovat, että jos Kristus eli Paavalissa mutta ei sinussa - mitä se sinua hyödyttää?Mitä sitten tarkoittaa että Jeesus "tulee lihaksi" uskovassa ihmisessä. Eikö se tarkoita sitä, että uskova kasvaa siihen, että aidosti, ikään kuin (puoli)spontaanisti, elämänkatsomus ja siitä aiheutuvat teot vähitellen alkavat muistuttaa sellaista ajatusmaailmaa, jota Jeesuksen Vuorisaarna pähkinänkuoressa edustaa.

Väittävät, että Jeesuksen sovituskuolema on Raamatun "punainen lanka". Itse en kyllä pysty tähän yhtymään. Kun luen väitettyjä evankeliumien Jeesuksen sanoja, niin hän tuntuu joka puolella viittaavan siihen, että noudattakaa hänen käskyjään. Siis:

- rakasta lähimmäistäni niin kuin itseäsi (huom. et siis pidä ketään ihmistä itseäsi huonompana tai parempana)
- älä tuomitse ketään äläkä julista ketään syylliseksi
- rakasta vihamiehiäsi
- pyri antamaan kaikki anteeksi (itselle ja toisille)
- elä armeliaisuudessa ja ehdottomassa rakkaudessa
- ota Jobin tavoin "Jumalan kädestä" sekä "hyvä" että "paha"
- jos järkevää ja mahdollista, pyri välttämään tekemään "pahalle" vastarintaa

Juolahti tuossa muuten joku aika sitten mieleen, että ehkä koko universumimme tarkoitus on sen selvittäminen simuloimalla, että onko olemassaolossa ylipäätään mitään järkeä pitemmän päälle. Ja kenties onko muutakin etiikkaa kuin suhteellista etiikkaa....