[28] Jumalalliset hardwaret ja softwaret

Anthony de Mello sanoo kirjassaan Havahtuminen, että (muistinvaraisesti) "...me emme ole se tanssi, vaan meidät tanssitaan..."

Näin muutama yö sitten intensiivistä unta, jossa julistin ihmisille, että olemme "vain" henkiä ja että meitä ei oikeastaan ole edes olemassa. Ja että ainoastaan Jumala on olemassa. Kaikki jotka kuulivat julistukseni, valaistuivat tässä unessani pikavauhtia.

Olen aiemmin blogissani ja muistaakseni myös kotisivullani spekuloinut, että olemme ehkä vain keskeytyssilmukoissa pyöriviä ohjelmistoja "Jumalan tietokoneessa". Tuli mieleen, että ohjelmisto on tässä ehkä väärä sana. Pikemminkin ehkä olemme vain prosessseja, jotka kulkevat pitkin "Isäämme" (jumalallista hardwarea) ja pitkin "Äitiämme" (jumalallisia softwareja eli ohjelmistoja).. Tämä kuulostaa ehkä sekavalta spekulaatiolta, mutta esimerkkinä voisi ottaa, että ehkä vain kuvittelen olevani Jarmo Antero Manninen, mutta todellisuudessa olenkin ehkä vain "henkiprosessi", joka kulkee pitkin , kenties jo etukäteen valmista, Jarmo Antero Manninen -ohjelmaa..Jumalan tietokoneissa. Tämä prosessi, joka minä ehkä olen, voin seuraavaksi vaikka syntyä muutama sata miljoonaa vuotta taaksepäin - vaikkapa dinosaurukseksi.

[27] Kiteytyksiä

Uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan usein hyvin vakuuttuneita siitä, että Jumala tai jumalat kuulevat heidän rukouksensa. Mutta millä mekanismeilla Jumala tai jumalat muka voisivat kuulla rukouksemme, nähdä koko ajan tunteemme, ajatuksemme, tekomme ja laiminlyöntimme...

Monoteististen maailmanuskontojen painolastina on vaatimus uskoa muinaisia pyhien kirjojen tarinoita historiallisiksi faktoiksi, mikä tavallaan - ilman uskonaikakonetta - on aika vaikeaa ainakin minulle.

Itse näen tarpeelliseksi ammentaa useista maailman mytologioista. Minusta meillä olisi hyvä olla "Krishna ja Jeesus aivopuoliskoina, Buddha keskellä päätä, Sokrates pikkuaivoina ja Laotse silminä, korvina ja suuna."

Mytologioiden voi olla hyvä antaa elää tässä hetkessä ja ajattomasti, eikä niinkään historiallisesti, koska se synnyttää vaan turhaa skeptisyyttä. Ei kaikilla Jumalaan uskovilla, mutta minulla kyllä.

Toki mytologioihin on kohdistettava moraalinen uskontokritiikki. Mitään moraalisääntöä ei kannata uskoa "oikeaksi" vain jos pyhä kirja niin väittää.

On kuitenkin sanottu: "Kansat ilmaisevat myyteissään sen, mitä ne salaa ihmisestä ajattelevat; sen tähden myytit ovat vilpittömämpiä ja todenperäisempiä kuin tiede." - Hans Blüher, In media res, sitaatin sitaatti kirjasta Dethlefsen, Thorwald, Hyvä ja paha - Valittuja kirjoituksia, s. 167, (suomentaja Leena Katila).

Itse olen päätynyt omissa etsinnöissäni siihen, että jos suurten monoteististen maailmanuskontojen kaltainen, edes jotenkin 'kaikkivaltias' ja 'kaikkitietävä' Jumala on olemassa, on kaksi vaihtoehtoa: Joko Jumala tiesi luodessaan maailman kaiken mihin se milloinkin johtaa - tai sitten elämämme jossain "virtuaalisessa simulaatiomaailmassa" Esimerkiksi voisimme olla jumalallisessa tietokoneessa keskeytyssilmukoissa pyöriviä ohjelmistoja "sähköaivoisissa robotinpäissä", ja jumaluudet voisivat siten tarkkailla mielin määrin simulaatiotodellisuuttamme. Jos molemmat vaihtoehdot olisivat totta, se mahdollistaisi mahdolliset jälleensyntymät myös menneisyyteen.

Jos tämä maailma on jumalallinen tietokone- simulaatio, jumaluudet voivat ohjelmoimalla poistaa ja lisätä luonnonlakeja universumiimme mielin määrin milloin tahansa, joten ihmeet olisivat mahdollisia lokaalisti ja/tai globaalisti. Ja voisimme oikeasti asuakin littanan muotoisellla "maapallolla" ja universumimme kaukaisin kohta voisikin olla todellisuudessa kahden senttimetrin päässä meistä.

Miksi sitten ylipäätään uskon, että jotain "korkeampia voimia tai korkeampi voima" kuin ihminen ateistisen naturalistisesti käsitettynä, on olemassa? Sanotaan, että yhteensattumat on Jumalan tapa pitää itsensä piilossa. Itse kuitenkin katson, että minulle oudot, hyvin epätodennäköisiltä tuntuvat, ja usein eräänlaista karua huumoria sisältävät yhteensattumat ja niistä päässä tulkitut merkityselämykset, ovat melkein ainoa keino Jumalalle muistuttaa minulle olelemassaolostaan. Tästä olen kirjoittanut enemmän kotisivuillani
http://www.iki.fi/manninen/miksiuskon.html

Mutta miksi tähän universumiin on koodattu olioille niin suuri haavoittuvuus ja olioilla on potentiaalia haavoittaa toista erittäin syvästi? Kun esimerkiksi kristitty kokouskansa on uskonnollisessa hurmiossa ja kiittää Jeesusta kaikesta hyvästä, samaan aikaan toisaalla lapsia hyväksikäytetään, ihmisiä kidutetaan ja raiskataan? En yritä ratkaista nyt näin vaikeaa ongelmaa, mutta olen yrittänyt kuvitella, että itse olemme ehkä tämän maailman valinneet etukäteen taivaassa, ja "suurella haavoittuvuudella" voi ehkä olla jotain merkitystä sen suhteen, miten voimme kerrata tai oppia kärsimyksen kautta etiikkaa muiden olioiden ja itsemme kohtelusta.

Uskon, että tämä uni-,harha-,virtuaalinen jumalallinen simulaatiomaailma on aivan tarkoituksella tehty juuri tälläiseksi, että etsijät ja varovaiset skeptikot helposti ajautuvat pitämään tätä maailmaa ateistisena. Seuraavalla kerralla voimme syntyä toiseen universumiin tai tämän universumin toiselle elinkelpoiselle planeetalle. Se voi olla moraalisilta virityksiltään toisenlainen maaailma, esimerkiksi kuin lastenohjelman "Teletappimaailma".

Kaiken kaikkiaan hyvin suuri osa maailman teologisesta pohdinnasta menee premissien suhteen jo heti pieleen, kun oletetaan että Jumala ei voisi muka huijata ihmisiä. Hirmuinen lienee se määrä teologiaa, joka tämän oletuksen takia on kyseenalaista. Kun katsoo vaikkapa eläinmaailmaa, alkaen aivan perhosten värityksestä ja pantterien tai kettujen hiivinnästä, eläinten suojaväreistä -- maailma on hyvin pitkälle huijausta, jopa ihan geeneihin koodattuna.

2011 Jarmo Antero Manninen
http://jarmomanninen.blogspot.com/
http://www.iki.fi/manninen/